Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

Hyvä paha kuolema vaikenee

Päivälleen kolme vuotta sitten istuin kuta kuinkin samaan aikaan koneen äärellä ja laadin Hyvä paha kuolema – blogin ensimmäistä kirjoitusta. Silloin mietin, onko itsestäni blogin pitäjäksi, riittäisivätkö taidot ja oma kärsivällisyys? Pohdin kiinnostaako tohtoriopiskelijan arki tai väitösprosessini aihe itseni lisäksi ketään muuta sekä oliko se sittenkään niin hyvä ajatus aloittaa koko touhua. Myöhemmin kuitenkin julkaisin laatimani tekstin ja olin sitoutunut kuvaamaan valitsemaani polkua sen loppuun saakka.

13.10.16

HTTS-konferenssi 2016

Viime viikolla Turussa järjestettiin kaksipäiväinen XIV kansallinen hoitotieteen konferenssi. Itselläni oli siellä suullinen esitys, mahdollisuus esitellä tekeillä olevaa hoitosuositusta sekä elämäni ensimmäinen rinnakkaissession puheenjohtajuus. Olin myös suunnitellut keskusteluja kahden opiskelijan kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tekemään gradunsa oman aineistoni pohjalta. Ensimmäiseen päivään olin vielä mahduttanut kahvihetken erään Twitter-ystäväni kanssa. Eli monta rautaa jälleen tulessa ja menomatkalla tunnelmat olivatkin sen mukaiset.

4.10.16

Olipahan päivä!

Kuva: M. Jäntti

Perjantaina oli kauan odotettu väitöspäivä. Heräämiseen ei kelloa tarvittu, mikä johtunee pitkälti siitä, etten jännitykseltäni oikein saanut edes nukuttua. Pieniä torkahduksia ajatusten lomassa katsellen valon ja varjon vaihtelua hotellin ikkunan takana. Kävin lyhyellä kävelyllä järven rannassa odotellessani pääsyä aamupalalle ja muistelin hiljaa mielessäni kulunutta kolmea vuotta. Ne ovat olleet erittäin antoisia, niin hyvässä kuin pahassakin ja ajatus prosessin päättymisestä tuntui sekä hämmentävältä että myös hieman haikealta.

26.9.16

Tunnelmia väitösviikolta

Tässä se nyt on, väitösviikko. Sitä olen odottanut ja ehkä hieman pelännytkin. Kesällä ajattelin, että tähän hetkeen on vielä paljon aikaa, mutta kuten aina, se aika meni nopeasti erilaisten järjestelyjen ja normaalin arjen takia. Tällä hetkellä järjestelyt on tehty ja puheet, karonkkapuhetta lukuun ottamatta, kirjoitettu. Arpa on heitetty jo kauan sitten ja nyt on mentävä rohkeasti eteenpäin. Olen saanut kannustavia viestejä, joissa useimmissa esiintyy myös kysymys: ”Miltä nyt tuntuu?”

20.9.16

Epäinhimillinen ja ruma kuolema

Tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin kirjoitus, jossa mummonsa menettänyt omainen kuvasi läheisensä kuolemaa kuvaten sitä epäinhimilliseksi ja rumaksi. Kirjoituksesta kuvastuu surun lisäksi se paha olo sekä suoranainen tuska, joka kuolleen omaisille usein jää tilanteessa, jossa kuolevan hoito ei ole onnistunut. Sen johdosta en ihmettele lainkaan, että kirjoitus on herättänyt paljon keskustelua. Mielestäni kirjoittaja on sekä vahva, että rohkea nostaessaan asian esiin oman surunsa keskellä ja mietinkin pitkään, voinko kirjoittaa aiheesta ilman, että se ymmärretään väärin.

30.8.16

Miksi halusimmekaan kuolla?

JAMA julkaisi heinäkuussa mielenkiintoisen artikkelin, jossa on koottu yhteen tietoa avustettuun kuolemaan liittyvistä käytänteistä ja asenteista Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa aikaväliltä 1947 – 2016. Artikkelissa käsitellään sekä lääkäriavusteista itsemurhaa, että eutanasiaa, joskin kirjoittajat erottavat ne toisistaan.

25.8.16

Kanada laillisti eutanasian kesäkuussa

Eutanasian laillistaneiden maiden määrä kasvoi jälleen kesäkuussa, kun Kanada muutti lainsäädäntöään avustetun kuoleman osalta. Näin ollen eutanasia on tällä hetkellä laillista 5 maassa: Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Kolumbiassa ja nyt siis myös Kanadassa. Tarkennuksena heti alkuun, että eutanasialla tarkoitan aktiivista tekoa toisen ihmisen elämän päättämiseksi hänen omasta pyynnöstään. Eli tarkastelen eutanasiaa erillisenä lääkäriavusteisesta itsemurhasta, joka on edellisten maiden lisäksi sallittua Sveitsissä sekä toisissa Yhdysvaltain osavaltioissa (esim. Oregon, Washington ja Kalifornia).

18.8.16

Hengellisyys, hoitotyö ja kuolema

Osalle teistä ei tule yllätyksenä, kun sanon että olen pohtinut paljon hengellisyyden yhteyttä kuolemaan kohdistuviin asenteisiin sekä sen merkitystä hoitotyössä, etenkin elämän loppuvaiheessa. Kyselyyni vastanneet henkilöt tietävät, että hengellisyyttä koskeva osamittari oli pidempi ja monipuolisempi kuin monissa muissa kyselyissä. Tämä johtui osaltaan aiempien tutkimusten hengellisyyttä koskevasta kritiikistä sekä mittarin sveitsiläiseltä laatijalta saamastani luvasta käyttää sitä omassa tutkimuksessani. Mutta en voi kieltää, etteikö itseäni olisi tämä kysymys askarruttanut jo tutkimukseni alkumetreillä. Nyt kun itse väitösprosessi on viimeistä silausta vaille valmis, lienee aika ottaa tämä teema tarkempaan tarkasteluun.

11.8.16

Muutosta ilmassa...

Parina viime aamuna ilmassa on ollut kirpsakka häivähdys. Auringon valosta ja lämmöstä huolimatta tuuli on tuonut mukanaan ajatuksen muutoksesta. Eilen bongasin ensimmäiset keltaiset lehdet kirsikkapuussa, enkä ollut uskoa silmiäni. Poikien aloittaessa keskustelun tulevasta koulu- ja eskarivuodesta ymmärsin kesän hiljalleen tekevän tilaa syksylle ja sen uusille haasteille…

3.8.16

Mikä edesauttaa hyvän kuoleman toteutumista?

Poikain ollessa kesälomalla ei artikkelien kirjoittaminen oikein luonnistu, kun keskittyminen katkeaa milloin mihinkäkin kysymykseen tai arjen kommellukseen. Sen johdosta kesä onkin hyvä aika lukea niitä artikkeleita, jotka on itselleen tallentanut odottamaan sitä ”parempaa hetkeä.” Tänään haluan jakaa teidän kanssanne omaisten ajatuksia ja näkemyksiä terveydenhuollon henkilöstön roolista ns. hyvän kuoleman toteutumisessa. Tämä kirjoitus perustuu Palliative Medicine -lehdessä 2015 julkaistuun artikkeliin, jonka on kirjoittanut L. Holdsworth.

26.7.16

Vanhuuteen liittyvistä huolista

Eilen huomasin jälleen, että ResearchGate on itselleni varsin näppärä yhteisöpalvelu, mitä verkostoitumiseen ja toisten tutkijoiden työn seuraamiseen tulee. Eihän se tietenkään korvaa hakuja tietokannoista, mutta tiedottaa kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti seuraamieni tutkijoiden uusista julkaisuista. Viimeksi sain käsiini tuoreen itävaltalaisen artikkelin, joka kuvaa yli 50-vuotiaiden suhtautumista vanhuuteen, elämän loppuvaiheeseen sekä siihen liittyviin päätöksiin.

19.7.16

Kerran vielä kesäkouluun

Tämän vuoden loma meni hujauksessa ja sen päätyttyä vasta huomasin, kuinka kovin sitä olin tarvinnut. Pari viikkoa ilman tietokonetta, tutkimusta tai edes sosiaalista mediaa auttoivat keräämään voimia ja suuntaamaan ajatuksia jo prosessin viimeiseen vaiheeseen sekä väitöksen jälkeiseen aikaan.

8.7.16

Tohtoriopiskelija käväisee kesälaitumilla

Äskettäin kirjoitin täällä odottamisesta ja sen vaikeudesta. Kaipaamani lausunto saapui sähköpostiini maanantaina ja toisen esitarkastajan lausunnon sain eilen. Eli odotus on osaltani saatu päätökseen, mistä olen kärsimättömänä ihmisenä erittäin onnellinen. En voi avata lausuntojen sisältöä tässä vaiheessa sen tarkemmin kuin todeta että niiden positiivisuus yllätti omat odotukseni. Tämä tarkoittaa väitöstilaisuuden toteutumista suunniteltuna ajankohtana, jonka paljastan heti kun olen saanut virallisen väittelyluvan.

17.6.16

Kuin kissa pistoksissa

Blogiani seuranneet ovat todennäköisesti huomanneet, että tohtoriopintojen aikana ihminen oppii monenlaisia asioita ympäröivästä maailmasta kuin myös itsestäänkin. Olen yhdessä, jos toisessakin kirjoituksessa todennut kärsivällisyyden sekä odottamisen taidon olevan omia kehittämisen kohteitani. Jälleen olen tilanteessa jossa olisi tosi siistiä voida väittää kehittyneensä matkan varrella, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että todellisuudessa olen kuin kissa pistoksissa, ollut jo useamman päivän.

6.6.16

Hollannin EOL-klinikka

Eutanasiasta puhuttaessa viitataan usein Hollannin käytäntöön esimerkkinä, johtuen varmasti heidän aiheeseen liittyvästä kokemuksestaan. Toisinaan olen törmännyt pohdintoihin tilanteista, joissa ihmisen hoitava lääkäri kieltäytyy pyydetystä eutanasiasta, syystä taikka toisesta. Mitä mahdollisuuksia eutanasiaa toivovalla ihmisellä on siinä tilanteessa? Viime elokuussa julkaistu tutkimus valaisee tilannetta omalta osaltaan.

23.5.16

Prosessin parasta aikaa

Belgian vaihdon jälkeiset pari viikkoa ovat menneet vanhan sanonnan mukaisesti ”kuin siivillä.” Oli mahtavaa tulla kotiin, mutta täytyy tunnustaa, että olin kahdessa kuukaudessa ehtinyt jo tottua yksinäiseen elämiseen ja olemiseen. Näin ollen otti päivän tai pari ennen kuin olin jälleen tottunut kotoiseen äänimaailmaan ja siihen ettei yksinolosta tarvinnut edes haaveilla, lapsilla oli ollut ikävä ja sitä hoidettiin vuoron perään kiukuttelemalla tai kainalossa kiehnäämällä. Hyvä näin, koska se osoittaa maailman olevan mallillaan.

15.5.16

Kun kupla puhkeaa

Tässä se nyt sitten on. Belgian vaihtoni viimeinen viikko alkaa, päiviä täällä on enää jäljellä vähemmän kuin alussa viikkoja. Mikä helmikuun lopussa vielä tuntui niin kovin pitkältä ajalta, on mennyt nopeammin kuin ajattelinkaan. Tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen ollut omassa pienessä kuplassani, jonka huomasin viikonloppuna saaneen jo ensimmäisen särönsä.

25.4.16

Mikä tekee kuolemasta hoitajille vaikean?

Tänään rentouduin lukemalla Sofia Sarivaaran tammikuussa 2016 julkaistun gradun ”Kuoleman rajoilla sairaalassa.” Aiheen lisäksi mielenkiintoni herätti se, että se on tehty Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kuoleman tutkimus ja yhteiskuntapolitiikka, se oli ainakin itselleni yhtälö jota en ehkä olisi odottanut. Kiinnostusta lisäsi entisestään yksi tiivistelmässä esitetty tutkimuskysymys ”Minkälaiset kuolevan ihmisen hoitamiseen liittyvät tilanteet hoitajat kokevat vaikeiksi ja mitkä tekijät vaikuttavat kyseisten tilanteiden syntymiseen?” Eli siis ihan sitä ominta aluetta mutta täysin erilaisestä näkökulmasta tarkasteltuna.

15.4.16

Lasten eutanasiasta

Kaksi vuotta sitten Belgian eutanasialakia muutettiin poistamalla ikään liittyvät rajoitukset. Se herätti laajaa keskustelua ja kirjoitinkin siitä silloin täällä. Sen jälkeen aiheen ympärillä on ollut hiljaista ja ainakin itse jäin pohtimaan mitä tämä lakimuutos käytännössä tarkoittaa. Nyt väitöskirjani yhteenvetoa kirjoittaessani löysin helmikuun alussa julkaistun tieteellisen artikkelin, joka avaa tätä lakimuutosta hieman enemmän.

5.4.16

Pääsiäiseksi kotiin?

Tämänkertaisesta vaihdosta on kutakuinkin puolet takana. Päivät ovat kuluneet nopeasti, joskin samaa kaavaa noudattaen. Aamulla ystävälliset kadun kunnostajat huolehtivat siitä, että herään kello 6:30 ihan ilman herätyskelloakin. Lieneekö kiitos siitä heidän tuottamiensa ääniefektien sekä säännöllisen epäsäännöllisen talon värähtelyn heidän työnsä seurauksena. Niin tai näin, herätys on taattu.

23.3.16

Hyvä paha kuolema