Kuluva kesä on ollut eräs elämäni mielenkiintoisimpia, monessakin mielessä. Toukokuun puolesta välistä alkaen jännitin väitöskirjani esitarkastajien lausuntojen saapumista ja tietenkin niiden sisältöä. Lausuntojen saavuttua kului tovi niiden sisältöä miettiessä ja analysoidessa. Tieto myönnetystä väittelyluvasta saavutti minut kesken lomamatkan herättäen jälleen uuden ajatusprosessin. Muistan kuinka istuin illan pimeydessä yksin laiturilla kuunnellen meren kohinaa, yrittäen ymmärtää ja sisäistää, että se oma väitöstilaisuus pidetään syyskuussa… ihan oikeasti. Se oli ja on itselleni iso juttu.
Kirjan painatukseen sekä väitöstilaisuuteen liittyvät lukemattomat järjestelyt sekä yksityiskohdat pitävät tohtoriopiskelijan kuitenkin tiukasti kiinni todellisuudessa ja estävät ”haavemaailmaan haihtumisen.” Ensimmäisen koevedoksen läpikäyminen osoitti jälleen, kuinka vaikeaa on lukea omaa tekstiään. Tuon tuosta piti keskeyttää ja tietoisesti keskittyä lukemaan teksti sana sanalta. Tiedänhän minä mitä olen kirjoittanut, mutta se tieto ei ole avuksi kirjoitusvirheiden tunnistamisessa, päinvastoin. Joitain virheitä löysin, mutta olen ihan varma, että lukijakin tulee löytämään jotain, mitä omat silmäni eivät paikantaneet. Mikään kirja ei ole täydellinen, ei siis tämäkään. Sen hyväksyminen on toisille helpompaa, toisille se tuottaa hieman enemmän ”tuskaa.” Ehkä sen johdosta vatuloin sen koevedoksen hyväksynnän kanssa. Nyt edessäni on kuitenkin kaksi laatikollista painotuoreita väitöskirjoja, jotka odottavat vielä hetken ennen kuin lähtevät eteenpäin. Kirjoittamatta ovat vielä sekä Lectio että väitöstiedote, joihin pitänee keskittyä vielä tämän kuun aikana.
Kirjan painatuksen kanssa samaan aikaan olen suunnitellut karonkkaa. Missä se järjestetään, moneltako aloitetaan, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa vai onko ohjelmaa ollenkaan? Minulle valkeni hyvin pian, että Karonkan kutsuvieraslistan laadinnalla ja akateemisella tutkimuksella on yksi yhteinen piirre: rajausten merkitys. Ensimmäiseen listaan kirjoitin kaikki, jotka olisin halunnut kutsua, siis ”jos olis valtaa niin kuin on mieli.” Lienee selvää, että lopullisesta listasta tuli sitten huomattavasti lyhyempi, johtuen muun muassa oman elämän realiteettien hyväksynnästä. Tosin edelleenkin useat yksityiskohdat ovat päättämättä, mutta onneksi on vielä aikaa.
Minulta on kysytty mistä väitöskirjani voi itselleen hankkia. Paperisia versioita on painettu rajallinen määrä, joista osa jaetaan itse väitöstilaisuudessa kiinnostuneille. Väitöskirja tullaan kuitenkin julkaisemaan sähköisessä muodossa, minkä jälkeen se on kaikkien vapaasti luettavissa. Lisään julkaisun jälkeen linkin tiedostoon täällä blogissa, Twitterissä sekä Facebookissa tietoihin, jolloin se on helposti halukkaiden löydettävissä.
Samoin minulta on kysytty, onko väitöskirjasta tulossa suomenkielistä versiota. Väitöskirja julkaistaan ainoastaan englanninkielisenä, joten suomenkielistä versiota ei ole odotettavissa. Väitöksen jälkeen tulen kirjoittamaan täällä blogissa itse väitöskirjan sisällöstä ja sen sisältämistä tuloksista. Haluan näin jakaa tulokset myös heidän kanssaan, joiden englanti ei välttämättä ole riittävän vahva tulosten lukemiseen, mutta jotka ovat osaltaan auttaneet minua tutkimukseni toteuttamisessa joko osallistumalla kyselyyn tai seuraamalla muuten vain prosessin etenemistä. Lokakuussa julkaistaan myös ensimmäinen artikkeli keräämäni laadullisen aineiston tuloksista, joista tulen myös kirjoittamaan täällä julkaisun jälkeen.
Tohtoriopiskeijan elämä ei kuitenkaan pyöri täysin tulevan väitöksen ympärillä. Elokuun saavuttua on jälleen aika valmistella syksyn opetusta, varmistaa että opintojaksojen Moodle-alustat on tyhjennetty vanhoista sisällöistä, päivittää tiedot ajan tasalle ja varmistaa että kaikki on muutenkin valmista alkavaa lukuvuotta varten. Väitöksen lisäksi syyskuun ohjelma sisältää vielä kaksi konferenssia, joissa molemmissa minulla on suullinen esitys, joten toimettomana ei tarvitse tulevaa odottaa ja jännittää.
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti