Yksi mahdollisuus on osoittaa pyyntö End-of-Life (EOL) klinikalle. EOL klinikka perustettiin Hollannissa 2012 juuri sellaisia ihmisiä varten, joiden oma lääkäri on hylännyt heidän esittämänsä eutanasiapyynnön. Tässä tilanteessa eutanasiaa toivova ihminen voi jättää hakemuksen EOL-klinikalle, jossa se arvioidaan sairaanhoitajasta ja lääkäristä koostuvan tiimin toimesta. Aloittaessaan klinikka työllisti viisitoista osa-aikaista, liikkuvaa tiimiä, jotka käsittelivät klinikalle tulleita eutanasiahakemuksia. Kaksi vuotta myöhemmin liikkuvia tiimejä oli jo 39 kappaletta, mikä osaltaan kuvaa kyseisen klinikan kehitystä.
Ensimmäisenä toimintavuotenaan klinikka vastaanotti 709 yksittäistä hakemusta, joista tutkimukseen sisällytettiin 645. Näistä hakemuksista hieman alle puolet hylättiin arviointikäsittelyn seurauksena. Aikaa hakemuksen käsittelyssä kului keskimäärin 5,7 kuukautta, mikä osaltaan johtui siitä, että toiminta oli vasta alkanut ja hakemusten määrä oli suurempi ensimmäisten kuukausien aikana. Neljäsosa hakemuksista johtivat eutanasian hyväksyvään päätökseen, 19 % hakemuksen jättäneistä kuoli, syystä tai toisesta, ennen kuin käsittely saatiin päätökseen ja yhdeksän prosenttia vetivät hakemuksensa pois kesken käsittelyn.
Mielenkiintoista on mielestäni se, että hieman yli puolessa (56,8%) hyväksytyistä tapauksista eutanasia toteutettiin EOL-klinikan toimesta ja 14% sen toteutti hoitava lääkäri klinikan puoltavan päätöksen jälkeen. Lisäksi lähes kolmanneksessa (29%) tapauksista hoitava lääkäri oli luvannut toteuttaa eutanasian lähitulevaisuudessa. Eli lähes puolessa tapauksista se hoitava lääkäri oli kuitenkin valmis toteuttamaan eutanasian, josta oli alun perin kieltäytynyt, sen jälkeen, kun EOL-klinikalla oli päädytty myöntävään lopputulokseen hakemuksen kohdalla.
Eniten hyväksyttiin hakemuksia, joiden perusteena oli fyysinen sairaus ja vähiten (5%) hakemuksia, jotka perustuivat psyykkiseen kärsimykseen. Loogisesti psyykkiseen kärsimykseen perustuvia hakemuksia hylättiin eniten. Näistä hylätyistä hakemuksista 213 oli mainittu yksinäisyys ainakin eräänä kärsimystä aiheuttavana tekijänä. Oma lukunsa sinänsä on tässäkin tutkimuksessa ns. elämäänsä väsyneet, joiden hakemuksista hyväksyttiin lähes joka kolmas (27.5%). On ehkä syytä mainita, että EOL-klinikalla hyväksyttyjen hakemusten osuus on suhteessa pienempi kuin kaikkien Hollannissa hyväksyttyjen eutanasiapyyntöjen. Tämä johtunee varmasti osaltaan siitä, että hakemukset perustuvat pyyntöihin, jotka on jo kertaalleen hylätty hoitavan lääkärin toimesta. Eli ne eivät välttämättä perustu niihin perinteisiin syihin, kuten esimerkiksi syöpäsairauksiin.
Tutkimus nostaa esiin myös omaisten roolin EOL-klinikalla käsiteltävien hakemusten kohdalla. Esimerkiksi hakemukset, joiden esittäjä oli naimisissa ja/tai joilla oli enemmän kuin yksi lapsi, tulivat todennäköisemmin hyväksytyiksi. Tämä korostaa läheisten asemaa tiedonantajina tilanteessa, jossa eutanasiaa toivovan ihmisen ja EOL-klinikan välillä ei ole pitkäaikaista hoitosuhdetta. On tietenkin selvää, että tämä samalla tarkoittaa omaisten vaikuttavan tavalla tai toisella päätöksentekoon, mikä saattaa herättää ristiriitaisiakin ajatuksia.
Itselleni jää edelleen avoimeksi kysymys eutanasia elämäänsä väsyneiden ihmisten kohdalla. Olen tätä miettinyt ja pähkäillyt jo aiemminkin, enkä edelleenkään ole tullut sen viisaammaksi. Voiko eutanasia olla ratkaisu ns. normaaliin vanhenemiseen? Vai onko tämä ilmiö seuraus eutanasian laillistamisesta? En tiedä, ehkä tätä pitää vielä pohtia lisää, vaikka se vieraalta tuntuukin.
Anja
Lähde:
Snijdewind M.A., Willems D.L., Deliens L., Onwuteaka-Philipsen B.D. & Chambaere K. The End-of-Life Clinic. A Study of the First Year of a Service for Physician-Assisted Dying in the Netherlands. JAMA Intern. Med. Online first 10.8.2015.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti