Toimistolle ehdin siinä kahdeksan hujakoilla, jolloin täällä on vielä hyvin hiljaista. Paikalla on yleensä vain yksi professoreista ja toinen kollega joka on luonnostaan aamuvirkku. Ensimmäinen tunti kuluu pääsääntöisesti Twitterin ja Hesarin parissa, eihän se päivä muuten lähde käyntiin. Samalla on hyvä juoda kuppi kahvia, usein jopa kaksi, ja pohtia aihetta, josta päivän aikana on tarkoitus kirjoittaa.
Ja niin ne päivät ovat kuluneet, näppäimistö on laulanut omaa lauluaan, jonka tempo on vaihdellut aiheen ja vireystilan mukaan. Usein olen havahtunut vasta iltapäivällä vatsan kurinaan ja todennut että lounas on taas ”vähän venähtänyt.” Kollegat lähtevät viiden pintaan kotiin ja kun kiinnitän huomiota siihen, että talo on taas aika hiljainen, olen usein todennut, että on aika siirtyä takaisin opiskelija-asuntolaan.
Juoksupäivinä käyn lenkillä heti töiden jälkeen. Lähellä on niitty- ja puistoalue, jossa on rauhallista jolkottaa, mitä nyt ”kevään tuoksut” niityiltä saattavat aiheuttaa hetkittäin nenän nyrpistelyä. Mutta ajatukset kirkastuvat ja päivä katkeaa välillä mukavasti. Lenkin jälkeen ruokaa ja sitten olenkin pääsääntöisesti jatkanut naputtelua, kunnes nukkumatti kutsuu. Viikonloput eroavat arjestani siinä, ettei tarvitse siirtyä huoneesta toimistolle, vaan voi heti herättyään ryhtyä työhön. Kadun kunnostustyöt ovat tauolla viikonloppuisin ja opiskelijat ovat jättäneet kaupungin, joten hiljaisuus on taattu.
Ilokseni voin todeta tulostakin syntyneen. Yhteenveto-osa etenee oman arvionikin mukaan hyvin ja teksti on yhtenäistä koska siihen olen voinut keskittyä kunnolla ja ilman suuria keskeytyksiä tai ”häiriötekijöitä.” Tulosten näkeminen motivoi ja kannustaa, etenkin kun tietää että tämä on yksi ajanjakso tohtoriopiskelijan elämää ja sekin päättyy aikanaan, kun yhteenveto valmistuu. Täällä ollessani sain tietää, että kolmas osajulkaisuni on hyväksytty julkaistavaksi, mikä on itseasiassa mahtava uutinen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että valmistumiseni tiellä on enää tämä työn alla oleva yhteenveto sekä tietenkin itse väitöstilaisuus.
Viime kesän kesäkoulun yhteydessä vuosikurssimme tehtävänä oli järjestää debatti aiheesta ”potilas-hoitaja-suhteen kasvattaminen on tarpeellinen ja tehokas metodi parantaa korkeatasoisen hoidon saatavuutta.” Patisi että debatin laatiminen oli mielenkiintoista, oli lopputulos mielestämme onnistunut. Se oli jopa niin onnistunut, että nyt koko debatti on julkaistu Journal of Research in Nursing-lehden maaliskuun numerossa. Ainakin tänään se oli vapaasti luettavissa. Artikkelin tiedot: Taylor, J. & Olsen P.R. Perspectives: European Academy of Nursing Science Debate. Journal of Research in Nursing March 2016 21: 143-151, doi:10.1177/1744987116636268
Nyt tässä kohtaa piti lukea, kuinka upealta tuntuu ajatus siitä, että aamulla nousen Brysselistä koneeseen ja pääsen viettämään pääsiäislomaa perheen kanssa ennen kuin maanantaina palaan takaisin Belgiaan. Mutta sitten tuli eilinen. En ole uhri enkä selviytyjä ja kentällekin on matkaa parikymmentä kilometriä. Tästä huolimatta eilisen päivän tapahtumat näkyivät ja tuntuivat hyvin selvästi myös täällä.
Opin uudenlaisesta pelosta ja kuinka eri asia on lukea terroriteoista jossain ”kaukana” verrattuna tilanteeseen, jossa se tapahtuu ihan lähellä. Kun sanotaan että pitää pysytellä sisätiloissa, kun katuja suljetaan ja kun näet ja kuulet ambulanssien ajavan kohti sairaalaa tietäen, että siinä menee heitä, joiden ”matkapäivä ei ollut ylihuomenna vaan tänään.” Tai katsoa uutisista ruumisautojen saattuetta kohti tapahtumapaikkaa... se vei kuolemaa tutkivan tohtoriopiskelijankin hyvin hiljaisena niiden aivan perimmäisten kysymysten äärelle. Eilinen päivä herätti itsessäni hyvin paljon ajatuksia ja tunteita, joita varmasti ajattelen vielä pitkään hiljaa itsekseni. Tässä kohtaa osa lukijoista voi hymyillä ja ajatella että olen jollain tasolla heikko ihminen, ei se haittaa, ehkä on näin. Hyväksyn tässä kohden myös oman heikkouteni.
Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö huomenna matkaan ja jos niin mistä? Omaa lentoa ei ole vielä peruttu ja Brysselin lentokentän avaamisesta ei ole tarkkaa tietoa. Onneksi kuitenkin suhteellisen lähellä on useita lentokenttiä, joiden kautta matkustaminen on mahdollista, ratkaisuja tehdään sitä mukaan, kun tiedon määrä lisääntyy.
Odottavissa tunnelmissa toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä.
Anja
p.s. palaan Belgiaan maanantaina, silloin jo todennäköisimmin ja toivottavasti Brysselin kautta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti