Lasten eutanasiasta

Kaksi vuotta sitten Belgian eutanasialakia muutettiin poistamalla ikään liittyvät rajoitukset. Se herätti laajaa keskustelua ja kirjoitinkin siitä silloin täällä. Sen jälkeen aiheen ympärillä on ollut hiljaista ja ainakin itse jäin pohtimaan mitä tämä lakimuutos käytännössä tarkoittaa. Nyt väitöskirjani yhteenvetoa kirjoittaessani löysin helmikuun alussa julkaistun tieteellisen artikkelin, joka avaa tätä lakimuutosta hieman enemmän.


Belgian lakimuutoksen jälkeen eutanasiapyynnön voi esittää ja se voidaan myöntää alaikäiselle, päätöksentekoon kykenevälle ihmiselle, joka on lääketieteellisesti toivottamassa tilanteessa, kärsii sietämättömistä ja jatkuvista fyysisistä kivuista, joita ei voida lievittää ja jonka sairaus tulee johtamaan kuolemaan lyhyen ajan sisällä. Tämä muotoilu sisältää pari huomionarvoista seikkaa.

Ensimmäinen on se, että alaikäisten eutanasian ehdoksi asetettiin fyysinen kärsimys. Aikuisten kohdallahan kärsimys voi olla luonteeltaan joko fyysistä tai psyykkistä. Tällä rajataan voimakkaidenkin mielialan vaihteluiden sekä murrosikään toisinaan liitetyn ahdistuksen aiheuttama kärsimys lain ulkopuolelle. Toisekseen lain muutos linjaa odotettavissa olevan kuoleman läheisyyden ehdoksi alaikäisten eutanasialle. Tämä eroaa myös täysi-ikäisiä koskevista ehdoista, joissa kuoleman läheisyyttä ei mainita.

Laki edellyttää toisen, riippumattoman lääkärin konsultaatiota sekä lasten että aikuisten kohdalla. Tämän lisäksi lastenpsykiatrin tai -psykologin tulee arvioida alaikäisen kyky tehdä itseään koskevia päätöksiä. Eli tapauksia käsittelee vähintään kolme erillistä lääketieteen edustajaa. Täysi-ikäisten kohdalla eutanasiapyyntö voidaan esittää myös osana hoitotahtoa, joka ei ole viittä vuotta vanhempi. Lasten kohdalla tämä ei ole mahdollista, vaan pyyntö pitää olla ajantasainen ja toistuvasti esitetty. Pyynnön pitää olla luonnollisesti vapaaehtoinen, eikä siihen saa liittyä minkään asteista painostusta miltään taholta. Tämä rajaa käytännössä hyvin pienet lapset sekä vastasyntyneet edelleen lain ulkopuolelle, koska he eivät kykene tällaista pyyntö esittämään. Myös vanhempien on annettava suostumuksensa lapsen eutanasiaan, joka on raportoitava eutanasiakomitealle samoin kuin täysi-ikäisten kohdalla.

Alaikäisten kohdalla lakiin on sisällytetty enemmän ns. kontrollimahdollisuuksia sekä sen ehdot ovat tiukemmat kuin täysi-ikäisten eutanasian. Näiden toimien riittävyyttä ei vielä voida arvioida, koska viimeisin eutanasiakomitean julkaisema raportti on ajalta ennen lakimuutosta. Viimeisimmän raportin mukaan 2012-2013 yhtään eutanasiaa ei Belgiassa toteutettu alle 20 vuotiaille. Eutanasiaan kuolleet ihmiset olivat pääsääntöisesti 60 vuotiaita tai sitä vanhempia. Pyyntöjen taustalla olivat syöpäsairaudet yli 70% tapauksista. Täällä ollessani olen pyrkinyt ottamaan selvää siitä, ovatko alaikäisten eutanasiat todentuneet, mutta en tähän mennessä ole vielä kuullut tai lukenut yhdestäkään tapauksesta. Tämä ei luonnollisesti tarkoita sitä, etteikö niitä olisi.

Lakimuutos on herättänyt kiivasta keskustelua myös paikallisten keskuudessa. Osa näkee sen osoituksena kaltevalle pinnalle ajautumisesta, kun taas toiset näkevät sen syrjintää poistavana muutoksena. Jälkimmäisellä kannalla olevat korostavat eutanasian taustalla olevaa kärsimystä, joka ei eroa ihmisen iästä johtuen. Osa näkee lain muutoksen jälkeenkin epätasa-arvoisena, johtuen niistä lisärajoituksista jotka koskevat lapsia. Eli keskustelu tulee jatkumaan todennäköisesti edelleen. Tämän suhteen odotan mielenkiinnolla syyskuussa järjestettävää EACME 2016 konferenssia, jossa itselläni on esitys kansalaisten asenteista eutanasiaa kohtaan Suomessa. On kiinnostavaa nähdä, millainen keskustelu aiheesta syntyy.

Anja

Lähde:

Raus, K. (2016). The extension of belgium's euthanasia law to include competent minors. Journal of Bioethical Inquiry, online first, 1-11. doi:10.1007/s11673-016-9705-5