Apurahahakemukset ovat olleet tänä syksynä teema, joka nostaa hien pintaan tuoreelle jatko-opiskelijalle. Aluksi etsin Aurora-tietokannasta tieteen eri tukijoita ja laadin listan soveltuvien säätiöiden ja organisaatioiden hakuajoista. Auroran lisäksi kävin läpi Säätiöt verkossa-sivuston kaikki säätiöt pohtien voisiko oma aiheeni olla sellainen, jota he haluavat tukea. Olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka usea säätiö itseasiassa tukee tieteellistä tutkimusta. (Yltiö)positiivisuuteni vaihtui kuitenkin nopeasti realismiin huomatessani kuinka harvan tukijan alueeseen kuolemaan ja eutanasiaan liittyvä tutkimus oman arvioni mukaan mahtuu. Mutta niitäkin on, ja todennäköisesti vielä enemmän kuin omaan listaani olen kirjoittanut. Prosessin jälkeen listassani on peräti kolmetoista nimeä, joista voin henkilökohtaista apurahaa hakea.
Itse hakemuksia
täyttäessäni ja laatiessani totesin olevani kulttuurini ja kasvatukseni tulos.
Koska hakijoita yhtä apurahaa kohden on lukemattomia, pitäisi hakemuksen
ensimmäiseltä riviltä lähtien käydä selväksi miksi juuri minua ja minun
tutkimustani pitäisi tukea. Luonnollisesti en kykene esittämään tutkimuksestani
seuraavaa taloudellista hyötyä koska sen tuottama hyöty on immateriaalista
kohdistuen ihmisten hyvinvointiin sekä tieteen tietopohjan laajenemiseen. Se ei
myöskään ole välttämättä se helpoin aihe tutkia, koska kuoleman ja eutanasian
käsittelyyn liittyy voimakkaita tunteita, jotka tekevät aiheen käsittelystä
ajoittain haastavaa. Ja silti tutkimukseni on tärkeä niin yksilön kuin
yhteiskuntammekin näkökulmasta. Siinä
sitten istuin ja mietin miten tämän välitän hakemuksessa parhaalla
mahdollisella tavalla. Jotta tehtävässä olisi ollut haastetta niin
hakemuksethan tuli tietenkin kohdistaa jokaisen vastaanottajan profiiliin sopivaksi.
Onnekseni en ole yksin
tässä tilanteessa. Tavatessani toisia jatko-opiskelijoita keskustelu on
kääntynyt ennemmin tai myöhemmin aiheeseen. Poikkeuksetta jokainen huokaa
kuullessaan sanan ”apurahahakemus”. Vertaistuella on ollut ja tulee olemaan
suuri merkitys tämän prosessin aikana, niin tässä kuin monessa muussakin
asiassa. Hyvien vinkkien sekä kommenttien lisäksi heillä yleensä on avoin korva
ja he todella ymmärtävät koska ovat itse samassa tilanteessa. Kiitos siitä!
Tänään lähetin viimeisen
hakemuksen tälle vuodelle, seuraavat ovat vuorossa tammikuussa. Vastauksia voin
odotella vuoden vaihteen tienoilla. En usko mahdollisuuksieni olevan kovin
korkealla johtuen tutkimusprosessin varhaisesta vaiheesta, mutta vaikka en
yhtään apurahaa saisikaan, olen ainakin saanut kokemusta hakemusten
kirjoittamisessa. Se on jo paljon ajatellen prosessin myöhempiä vaiheita,
jolloin minulla on julkaisuja ja ”todisteita” prosessin etenemisestä.
Tämän kuvan otin viime keväänä
ja se tuli mieleeni tätä kirjoittaessani. Se kuvastaa mielestäni
tutkimusprosessin tätä hetkeä oikein hyvin. Prosessi on lähtenyt käyntiin,
paljon on matkaa edessä mutta vehreässä maastossa on hyvä kulkea, vaikkei kulman
taakse (vielä) näekään.
Anja
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAh, tämä on tosiaan yksi tärkeä aihe tutkijan opinpolulla. Hienoa, että olet jo alkanut hakea apurahoja, koska kyllä niitä voi saada ennen julkaisujakin. Minä sain montakin ennen kuin oli yhtäkään julkaisua. Joten kannattaa kysyä multa vinkkejä, jos ei rahoja ala tippua ;).
VastaaPoistaAluksi harmittelin sitä, miten paljon aikaa hakemusten tekemiseen menee, mutta sittemmin olen huomannut sen aika kehittäväksi puuhaksi. Tutkimussuunnitelmaa voi (ja kannattaa ja usein joutuukin) päivittämään lähes joka hakemukseen, ja se pakottaa ajattelemaan omaa tutkimusta aina uudelleen ja vähän eri näkökulmista. Opettelemaan tiivistämään ja kohdistamaan kirjoituksia.
Pari käytännön vinkkiä apurahasysteemien hallinnoimiseen: Kannattaa tehdä heti alussa tiedosto (esim. Exceliin), johon kirjaa kaikki hakemansa ja saamansa rahat (säätiö, määrä, käyttötarkoitus, raportointivelvollisuus, onko raportoitu jne.). Se auttaa monessa asiassa - muun muassa siinä, kun muihin hakemuksiin pitää kirjata saadut (+auki olevat) rahat.
Ja toinen vinkki: apurahatahojen kotisivut kannattaa tallentaa oman koneen kirjanmerkkeihin omaan kansioonsa siinä järjestyksessä, kun niitä vuoden aikana haetaan, jotta on helpompi pysyä kärryillä ja löytää tieto uudelleen.
Ja vielä yksi vinkki: kannattaa hakea kaikilta sellaisilta tahoilta, jotka vähänkään voisivat sopia tutkimusaiheeseen, siis vaikkeivät mitenkään juuri sinun aihettasi mainitsekaan - joskus rahaa voi tulla yllättävältäkin taholta. Tosin tietysti täytyy tasapainoilla sen välillä, milloin käyttää liikaa aikaa melko epätodennäköiseltä taholta hakemiseen ja milloin riskipeli kannattaa.
Piti poistaa ensimmäinen kommenttini, kun oli niin paljon kirjoitusvirheitä (eikä muokkaus ilmeisesti ole mahdollista). Tiedoksi jos ihmettelet!
VastaaPoistaJep, samaa mieltä hakemisen merkityksestä. Kävin jopa kurssin aiheeseen liittyen, joka oli kyllä hyvin antoisa ja korjasi käsityksiä siitä millainen "hyvä apurahahakemus" oikeastaan on. JA siinähän korostuu se selkeys ja oikeanlainen kohdennus.
VastaaPoistaKatsotaan mitä syksyn hakukierros tuottaa, voi hyvinkin olla että tartun tarjoukseesi ja otan vuoden alussa yhteyttä jos tulee pelkkiä kielteisiä päätöksiä :)
Anja