Hyvä paha kuolema vaikenee

Päivälleen kolme vuotta sitten istuin kuta kuinkin samaan aikaan koneen äärellä ja laadin Hyvä paha kuolema – blogin ensimmäistä kirjoitusta. Silloin mietin, onko itsestäni blogin pitäjäksi, riittäisivätkö taidot ja oma kärsivällisyys? Pohdin kiinnostaako tohtoriopiskelijan arki tai väitösprosessini aihe itseni lisäksi ketään muuta sekä oliko se sittenkään niin hyvä ajatus aloittaa koko touhua. Myöhemmin kuitenkin julkaisin laatimani tekstin ja olin sitoutunut kuvaamaan valitsemaani polkua sen loppuun saakka.

Alun haparoinnista päästyäni blogin kirjoittamisesta tuli olennainen osa työviikkoani. Ilokseni ja yllätyksekseni huomasin ihmisten kiinnostuvan teksteistäni, toisista luonnollisesti enemmän kuin toisista. Kaikkien aikojen luetuin tekstini on ollut oma tutkimustiedotteeni, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Top 10 - listalla ovat myös elämän loppuvaiheen päätöksenteosta, Islamin kuolemanrituaaleista, hoitotahdosta ja omasta prosessistani kertovat kirjoitukset. Olen erityisen iloinen siitä, että preventiivistä hoitotiedettä kuvaileva kirjoitus on myös kyseisellä listalla. Tätä kirjoittaessani kokonaiskävijämäärä on 45 162, mitä pidän mukavana saavutuksena blogille, joka käsittelee pääsääntöisesti teemoja, joista yleisesti ottaen mieluiten vaiettaisiin.

Ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin blogin keskeisimmän sisällön olevan väitöstutkimukseni. Silloin arvioin valmistuvani joulukuussa 2017, no hieman nopeamminhan se prosessi sitten lopulta eteni. Joku kysyi minulta silloin miksi teen näin tarkan ja selkeän rajauksen, mutta ajattelin sen olevan itselleni helpompi tapa aloittaa kirjoittaminen. Samalla halusin varmistaa sen, että tulen pysymään valitsemassani aiheessa, eikä blogi lähde rönsyilemään liikaa. Toki matkalla on tullut eteen yksi, jos toinenkin teema, josta olisin halunnut kirjoittaa, mutta koska ne eivät liittyneet suoraan väitöskirjani aihepiiriin, hillitsin sormeni. Blogi on aina ollut vahvasti sidottu väitöskirjatutkimukseeni, kantaahan se itse kirjan työnimeäkin.

Väitöspäivän jälkeen olen useasti miettinyt, miten blogin kanssa etenen. Prosessi, jota sen oli tarkoitus kuvata, on päättynyt, eli tavallaan blogin tehtävä on täytetty. Toisaalta olen oppinut viimeisten kolmen vuoden aikana blogin avulla paljon, niin itse kirjoittamisesta kuin saamieni viestien kautta myös monesta muusta asiasta. Huomasin, ettei tästä blogista luopuminen olekaan niin helppoa kuin olin alussa kuvitellut. Toisaalta jatkaminen tässä muodossa ei tunnu ”oikealta” enää väitöskirjan valmistumisen jälkeen. Eli jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Tätä olen pähkäillyt myös täällä rantatoimistollani kuunnellen aaltojen kohinaa ja katsellessani alati muuttuvaa meren pintaa.

Eilen illalla tein päätökseni. Tämä on Hyvä paha kuolema-blogin viimeinen kirjoitus. Haluan kiittää teitä kaikkia vielä kerran lämpimästi siitä, että kuljitte kanssani, kuka lyhyemmän ja kuka pidemmän matkan. Kiitos saamastani kritiikistä mutta myös niistä kannustavista sanoista, joita olen teiltä saanut. Väitösprosessini on ollut eräs oman elämäni merkittävistä ajanjaksoista ja olen onnellinen siitä, että tämä blogi jää muistuttamaan minua sen eri vaiheista. Eli en tule poistamaan sitä verkosta, vaikka uusia kirjoituksia en enää lisääkään tai seuraa aktiivisesti sen katsojalukuja. Nyt on aika siirtyä eteenpäin, vaikka se jälleen oudolta tuntuukin.

En kuitenkaan tule lopettamaan blogin kirjoittamista. Ensi viikon aikana toivon saavani omat sivuni valmiiksi, jotka luonnollisesti sisältävät uuden blogin osoitteessa https://terkamo.com/blogi/ Tätä blogia en sido mihinkään tiettyyn prosessiin, vaan sen tarkoitus on kuvata tutkijan elämää iloineen ja suruineen. Aihepiiri tulee varmasti olemaan hyvin samankaltainen kuin aiemminkin, elämän loppuvaihe sen kaikessa kirjossa, eettisistä kysymyksistä päätöksentekoon ja kuoleman kohtaamiseen niin meillä kuin muuallakin. Sen lisäksi tulen jatkossakin kertomaan erilaisista julkaisuista, konferensseista sekä tiedottamaan käynnissä olevista tutkimuksista.

Aika näyttää millaiseksi uusi blogi muodostuu… Nyt, kolmen vuoden yhteisen jakson jälkeen on aika kiittää ja kumartaa. Hyvä paha kuolema vaikenee haikeissa tunnelmissa.

Anja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti