Tunnelmia väitöstilaisuuden jälkeen...

Matkasin aikaisin aamusta Helsinkiin koska halusin seurata erästä väitöstilaisuutta. Parin tunnin junamatkan jälkeen saavuin Helsinkiin ennen kello yhdeksää. Lähes tyhjää asematunnelia katsoessani olin kieltämättä hieman huvittunut kun muistelin kuinka isolta ja vilkkaalta kaupungilta Helsinki lapsena tuntui. Tänä aamuna nautin siitä että sain juoda (kieltämättä suuren) mukillisen kahvia kaikessa rauhassa ja samoilla hetken lähes tyhjällä Stockmannilla, ennen kuin suuntasin askeleeni kohti Helsingin yliopistoa, jossa väitöstilaisuus pidettiin. Yliopiston päärakennus on ilo silmälle, niin sisältä kuin ulkoakin. Talossa on oma tunnelmansa portaikkoineen ja patsaineen, eikä se nähtävästi muutu vaikka itse vanhenenkin.

Väitöstutkimus kiinnosti minua luonnollisesti aiheensa johdosta, mutta myös sen edustaessa uskontotieteellistä tutkimusta. En ole aiemmin seurannut uskontotieteen väitöstä, mutta oletin sen olevan verrattavissa hoitotieteen tai tekniikan alan väitöstilaisuuksiin. Tämä olettamus osoittautui hiukan erheelliseksi, mikä kävi ilmi jo auditorion edustalla.

 

Auditorio, jossa tilaisuus pidettiin, oli perinteinen tummine

puupenkkeineen ja suurine ikkunoineen, joista avautui näkymä Senaatintorille. Istuin vanhasta tottumuksesta viimeiselle riville, mikä osoittautui tällä kertaa toiseksi parhaaksi ratkaisuksi. Äänentoiston puuttuessa tilaisuuden seuraaminen vaati hetkittäin erittäin tarkkaavaista kuuntelua, enkä siltikään ole varma menikö jotain ratkaisevaa ohi. Tunnelmaltaan tilaisuus oli myös erilainen kuin aiemmat tilaisuudet, joita olen seurannut. Reilun kaksituntisen väittelyn lopuksi yleisöstä esitettiin väittelijälle vielä kolme kysymystä, mitä en myöskään ollut aiemmin kokenut. Väittelijän vastaukset selkeyttivät kieltämättä aiheita, joihin kysymykset kohdistuivat.

Kaiken kaikkiaan täytyy rehellisesti tunnustaa että taidan olla tässä suhteessa kieltämättä erittäin konservatiivinen. Rennosta ja mukavasta tunnelmasta huolimatta, en tiedä kokisinko (sitten joskus) tilanteen arvokkuuden kärsivän esimerkiksi sinuttelusta väitökseni aikana. Tosin tiedekuntammekin on luonteeltaan erilainen mikä näkyy myös sen sisäisissä väitöstilaisuuksissa. Tai sitten tämä on oiva tilaisuus avartaa omaa näkökulmaa ja miettiä mikä sen arvokkuuden tilaisuuteen luo. Omaa keskittymistä kuvaa muuten se, että tilaisuuden alussa paikalle tuli ystävällisesti hymyilevä henkilö, joka oli minusta kovin tutun näköinen, mutta en osannut yhdistää häntä mihinkään. Tilaisuuden jälkeen, ollessani jo poistunut rakennuksesta, tajusin että hänhän taitaa olla eräs ohjausryhmäni jäsenistä…

Yleisellä tasolla kysymys aineiston iästä on mielestäni kuitenkin aiheellinen, etenkin jos tutkimuksen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa. Olen muutamassa kohdin miettinyt tuotetun tiedon uutuusarvoa, jos tutkimus kohdistuu arvoja nopeammin muuttuvaan ilmiöön ja aineiston keruusta alkaa olla se 10 vuotta aikaa. Voiko silloin hyvällä omallatunnolla ilmoittaa tutkimuksen tuottavan uutta, ajankohtaista tietoa muuttuvasta ilmiöstä?

Yhteenvetona tästä päivästä voin todeta että sain paljon uutta pohdittavaa, niin tutkimukseen kuin omiin asenteisiinikin liittyen. Väitöskirjan tuloksista tulen kirjoittamaan enemmän kun olen huolella tutustunut siihen kokonaisuutena.

Anja

KOMMENTTI 18.4.2015
Olen tänään poistanut osia alkuperäisestä tekstistä, koska saamani tiedon mukaan sitä on tulkittu tavalla joka on ollut toisia henkilöitä loukkaavaa. Vaikka edelleen olen sitä mieltä että ihmisellä pitää olla oikeus kirjoittaa omista kokemuksistaan omassa blogissaan, päädyin tekstin poistoon jottei siitä tehdyillä tulkinnoilla aiheuteta enempää haittaa tai harmia.

Anja