Eutanasiakeskustelua ja kirkastumisia

Viimeiset päivät ovat olleet erittäin mielenkiintoisia, vaikkakin myös rankkoja. Keskiviikkona matkustin Kuopioon, jossa osallistuin Vaasan ja Turun yliopistojen järjestämään kansalaisfoorumiin eutanasian laillistamisesta. Matkalla pohdin millainen tilaisuudesta tulee koska minulla ei ollut paikan ja ajan lisäksi mitään ennakkotietoa tapahtumasta. Oman ryhmäni keskustelu oli erittäin antoisa ja vilkas, mistä olen erittäin iloinen. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella erilaisia näkökulmia ja perusteita sekä ajatuksia siitä, miten eutanasiakysymystä tulisi yhteiskunnassamme käsitellä.
Tilaisuus kesti neljä tuntia, mikä ei todellakaan tuntunut pitkältä, päinvastoin tuntui siltä että ryhmämme pääsi vasta kunnolla vauhtiin kun olikin jo aika lopetella. Oma saldoni illasta oli se että keskustelun tarvetta on paljon, niin siitä, mitä eutanasialla tarkoitetaan kuin myös siihen kohdistuvista näkemyksistä. Vaikka näkemykset saattavat erota toisistaan todella paljon avoimella ja asiallisella keskustelulla on mahdollista saavuttaa sekä tiedon että ymmärryksen lisääntymistä tästäkin aiheesta. Järjestäjät kertoivat että heillä on tammikuussa tiedotustilaisuus medialle, lisäksi ensimmäinen artikkeli projektin tiimoilta on tulossa ensi vuoden alkupuolella. Tutkija lupasi ystävällisesti informoida siitä sähköpostilla, joten jään odottelemaan tuloksia.

Kuluvalla viikolla eutanasia on ollut esillä myös mediassa. YLE:n aamuteeveessä oli aihetta käsittelevä juttu tiistaina, jolloin lääkärit kokoontuivat tahollaan keskustelemaan eutanasiasta. Aiheesta on myös kirjoitettu, maanantain HS otti esiin Belgiassa käynnissä olevan pohdinnan lapsen oikeudesta esittää eutanasiapyyntö, tänään YLE uutiset kirjoittaa verkkosivuillaan verkkokeskustelijoiden kokemuksista siitä, mitä he kokevat nykyajan eutanasiaksi. Mielenkiintoisia juttuja jotka osoittavat eutanasian ajankohtaisuuden sekä siihen kohdistuvan mielenkiinnon.

Torstaina alkoi Itä-Suomen yliopistolla kaksipäiväinen seminaari, jonka aiheena oli tutkimuksen teoreettinen tausta ja metodologiset valinnat. Itselläni oli esitys torstaina, aiheena fenomenografinen lähestymistapa. Esityksen jälkeinen keskustelu sai minut jälleen kerran pohtimaan sitä omaa tutkimussuunnitelmaa. Olen työstänyt sitä toukokuusta lähtien ja vaikka se on edennyt niin hyvin, että voin se pian jättää tutkimuseettiselle toimikunnalle lausuntoa varten, on siinä aina ollut mielestäni jonkinlainen ”särö”. Tunne siitä suunnitelmasta on ollut kuin tämän kirjoituksen kuva, tiedän tasan tarkkaan mitä haluan ja miten sen toteutan, mutta jokin siinä vielä häiritsee. Seminaarissa professori Häggman-Laitilan eräs kommentti osui juuri tähän kohtaan ja käynnisti tämän prosessoinnin jälleen. Perjantaina istuin seminaarissa ja kuunnellessani erästä esitystä oli kuin lamppu olisi syttynyt pääni päällä (ihan kuten Aku Ankassa…). Sillä hetkellä koko suunnitelma kirkastui ja selkeytyi. Se tunne kun palaset loksahtavat paikalleen kuin itsestään ja lopputulos muodostaa eheän kokonaisuuden… se on aivan huikea. Nyt tutkimussuunnitelma on ”valmis” esitettäväksi koko ohjausryhmälle joulukuussa kun tapaamme. Odotan että he kommentoivat suunnitelmaani ja tuovat esiin erilaisia näkökulmia, mutta olen luottavainen siihen että voin jättää suunnitelman tutkimuseettisen toimikunnan lausuntoa varten ensi vuoden alussa. Mikä tarkoittaa sitä, että seuraavan kyselyn ajankohta alkaa olla "lähellä".  

Anja