Mitä hoitotieteen väitöstutkimuksissa tutkitaan? / Kansallisen konferenssin antia osa 1

Juhannus olisi sitten tältä vuodelta juhlittu, liekö syynä kolea ilma vai ihmisten kasvanut tieto ja tietoisuus, mutta tätä kirjoittaessa tiedossa on vain yksi hukkumistapaus, mikä on positiivinen poikkeus useaan aiempaan vuoteen verrattuna. Itse sain kuluneella viikolla kokemusta siitä, millaista olisi olla suurperheen huoltaja kun sain kaksi ”lainalasta” viikoksi, jolloin lasten lukumäärä tuplaantui normaalista. Viikko oli erittäin vauhdikas, kuten olettaa saattaa mutta samanaikaisesti erittäin antoisa. Antoisuudesta huolimatta tunnustan, ettei minusta taitaisi olla pitkällä aikavälillä suurperheessä eläjäksi, arvostan liikaa omaa tilaa ja muutamia rauhallisia hetkiä päivän mittaan. Viikon jälkeen on mahtavaa istua alas ja kirjoittaa uusi blogikirjoitus hiljaisuuden vallitessa.

Viime kirjoituksessani mainitsin nostavani esiin erilaisia esityksiä ja postereita XIII kansallisesta konferenssista. Tämän päivän aiheeni on ”30 vuotta suomalaista hoitotieteellistä väitöstutkimusta” josta konferenssissa esitelmöi FT Jouni Tuomi. Tutkimustehtävänä oli selvittää miten ja mitä suomalaisissa, hoitotieteellisissä väitöstutkimuksissa on tutkittu aikavälillä 1984–2013. Tutkimuksen lähdeaineistona olivat kaikkien suomalaisten hoitotieteelisten väitöstutkimusten tiivistelmät, joissain tapauksissa tietoa tarkennettiin lisäksi kyseisestä väitöskirjasta.

Ajanjaksona 1984–2013 suomessa julkaistiin yhteensä 389 väitöskirjaa, joiden pääaineena on hoitotiede. Sukupuolen väliset erot ovat mielestäni huimat, miesten osuus on 4 %, mikä tarkoittaa 16 miespuolista tohtoria, joiden pääaineena on hoitotiede, 30 vuoden aikana.  Kaikista väitöskirjoista 57 % on julkaistu suomeksi, 31 % englanniksi sekä 12 % ruotsiksi. Ruotsinkielisten väitöskirjojen osuus on pysytellyt samalla tasolla koko aikakauden, mutta viimeisen viisivuotiskauden aikana (2009–2013) englannin- ja suomenkielisten väitöskirjojen osuudet ovat lähes yhtä suuret, ensimmäistä kertaa koko ajanjaksona. Samalla aikavälillä artikkeliväitöskirjojen osuus on ensimmäistä kertaa suurempi kuin monografioiden. Tämä selittää mielestäni ainakin osittain myös kielelliset muutokset viimeisten viiden vuoden aikana, on loogista kirjoittaa väitöskirjan yhteenveto-osa samalla kielellä kuin artikkelitkin. Koko 30 vuotta tarkastellessa väitöskirjoista 61 % on monografioita ja 39 % artikkeliväitöskirjoja, eli vaikka trendi on muuttumassa, se ei vielä ole vaikuttanut kokonaisuuteen.

Hoitotieteen väitöskirjoja on julkaistu yhteensä kuudessa yliopistossa. Omassa opinahjossani eli Kuopion / Itä-Suomen yliopistossa on julkaistu tutkittuna ajanjaksona 99 väitöskirjaa, Turussa 92, Tampereella 79, Oulussa 49 ja Åbo Akademissa 49. Mutta tiesittekö että Jyväskylän yliopistossa on julkaistu myös kaksi väitöskirjaa, pääaineena hoitotiede? Itselleni tämä oli uutta tietoa, mutta vilkaisu Jyväskylän yliopiston sivuille kertoo Inkeri Nousiaisen väitelleen 1998 aiheesta ”Osastonhoitajien ja ylihoitajien käsityksiä sairaanhoitajan työn osaamisalueista”. Samoin Jouni Tuomi väitteli aiheesta ”Suomalainen hoitotiedekeskustelu” vuonna 1997. 2000-luvulla väitöskirjoja on julkaistu 101 – 120 vuosittain, minkä itse tulkitsen sekä mielenkiinnon että koulutuksen tasaisuudeksi hoitotieteen jatkokoulutuksessa. 

Huomattavan suuri osa väitöstutkimuksista kohdistuu kliinisen tutkimuksen alueelle, 74 %. Eli 288 väitöskirjaa käsittelee käytännön hoitotyötä jollain sen osa-alueella. Tämän perusteella väitän että tutkittua tietoa käytännön työn tueksi pitäisi olla olemassa, lisäksi sitä tuotetaan koko ajan lisää, eli nämä eivät taida olla todellisia esteitä sille tieteellisen tiedon jalkautumiselle. Terveysalan koulutukseen kohdistuvia väitöskirjatutkimuksia on julkaistu 50 mikä vastaa 13 % kaikista hoitotieteen väitöskirjoista. On mielenkiintoista huomata että teoreettisia väitöksiä on tutkitulla ajanjaksolla julkaistu 38 kappaletta, prosentteina 10. Eli vähemmän kuin esimerkiksi koulutukseen kohdistuvia, kaikista vähiten väitöstutkimuksia on kohdistettu hallintoon, jonka osuus on 3 % (13 kappaletta) kaikista hoitotieteen väitöskirjoista, jotka on julkaistu vuosina 1984 – 2013.

Omasta mielestäni tämä aihe oli mielenkiintoinen, koska sen avulla on mahdollista seurata hoitotieteen kehitystä väitöskirjatutkimusten kautta. Pyrkimys kansainvälisyyteen ja kansainvälistymiseen on mielestäni nähtävissä sekä kielellisessä kehityksessä, että myös artikkeliväitöskirjojen määrän nousussa.  ”Tulevaisuuden alueina” hoitotieteellisessä tutkimuksessa näkisin ehdottomasti hallintoon kohdistuvan tutkimuksen, mutta toivoisin samalla teoreettisen tutkimuksen osuuden kasvua. On totta että hoitotyö on käytännöllistä ja ihmisläheistä toimintaa, mutta toiminnan taustalla vaikuttavia teorioita ei mielestäni voi / saisi sivuuttaa. Lisäksi mietin teoreettista tutkimusta tieteenalan kehityksen näkökulmasta, jolloin se saa hieman erilaisen mutta samalla vielä suuremman merkityksen. 

Anja

Lähde:

Tuomi J, Stolt M, Vierula J & Leino-Kilpi H. 2014. 30 vuotta suomalaista hoitotieteellistä väitöstutkimusta. Kirjassa: Konferenssiabstraktit XIII kansallinen hoitotieteellinen konferenssi. Perhe, yhteiskunta ja hoitotiede. Toim. Palonen M, Rantanen A, Joronen K & Roos M. Juvenes Print, 2014.