Neljän päivän etiikan opiskelu on takana ja edessä viikonloppu, jonka tärkeimmässä roolissa tulevat
esiintymään kaksi tonttua ja 24 joulusukkaa jotka asetetaan tänään omille, keskeisille
paikoilleen. Tätä päivää on odotettu jo pitkään sen avatessa oven joulun odotukselle.
Sukkakalenterin eräs ehdoton etu on se, että koskaan ei tiedä mitä seuraava
sukka sisältää, lapset ryntäävät ensimmäisenä aamuisin kalenterin luo
kärttämään sen sisältöä. Muistan sen taianomaisen tunteen, jonka koin lapsena
avatessani ensimmäistä luukkua, sitä jännitystä kun joulu on jo lähellä… mutta
kuitenkin vielä niin kaukana!
Tänä vuonna joulukuu on itsellenikin jälleen täynnä
jännitystä. Syksyllä jättämieni apurahahakemusten tuloksista suurin osa
julkaistaan tulevan kuun aikana. Siinä sitä riittää jännittämistä, vaikka
kuinka yrittää olla realisti, mutta minkäs teet, toivoohan sitä silti. Tuleva
ohjausryhmän tapaaminen aiheuttaa myös osaltaan lievää kutinaa selkärangassa.
Lähetin eilen tutkimussuunnitelman kokonaisuudessaan kaikille ohjausryhmäni
jäsenille ja luonnollisesti nyt pohdin sitä, millaisia kommentteja siitä saan.
Itse olen sitä mieltä että se alkaisi olla ”kasassa” lomakkeineen ja
tiedotteineen, mutta kuka tietää mitä kaikkea en ole osannut ajatella tai miten
eri näkökulmat muokkaavat omaa ymmärrystäni. Ja sitten on vielä se osajulkaisu,
jonka laitan kommenttikierrokselle ensi viikolla, mielenkiinnolla odotan toisten
kirjoittajien kommentteja. Kukas se joskus sanoikaan, etteivät työt tekemällä
lopu? Jotta todistaisin tämän paikkaansa pitävyyden, käyn
haastattelututkimukseni aineiston jälleen läpi pohtien näkökulmaa, josta voisin
kirjoittaa abstraktin tarjottavaksi HTTS:n kesäkuussa järjestettävään
konferenssiin.
 |
Kaiken jännittämisen keskellä tapahtui eilen jotain erittäin
riemastuttavaa. Olin jättänyt abstraktin ensi vuoden elokuussa järjestettävään ”8thICN ANP/APNN”-konferenssiin. Eilen sain tietää että abstrakteja jätettiin
määräaikaan mennessä 630 kappaletta. Sitä ilahduttavampaa oli tieto siitä että
minut on hyväksytty pitämään suullinen esitys tässä Helsingissä
järjestettävässä konferenssissa. Olin niin riemuissani että taisin virnistellä
ihan koko matkan ajellessani yksin Kuopiosta kohti kotia.
Mukavasti jännittävää joulukuun alkua!
Anja
Hienoa, että sait abstraktin läpi konferenssiin! Ilmeisesti niillä on vielä ollut varaa valita parhaat, kun noin monta ehdotusta oli tullut. Konferensseissa käyminen on aina hyödyllistä, joskin yllättävän työlästä valmisteluineen kaikkineen. Parhaiten niistä saa hyödyn irti, jos pystyy varaamaan vähintään päivän konferenssin jälkeen siihen, että käy läpi päivien antia; merkitsee ylös sieltä saadut lähdevinkit ja etsii ne käsiinsä ja vielä kirjoittaa parhaat jutut ylös ja pohtii niitä. Verkostoitumisessahan noissa kannattaa myös olla aktiivinen, ja jälkeenpäinkin etsiä, löytyvätkö kiinnostavien esitysten pitäjät somesta tai muuten.
VastaaPoistaToivotan antoisaa ohjausryhmän tapaamista ja hyvää onnea apurahojen kanssa!
Johanna
Hei Johanna,
VastaaPoistaKiitos, olen itse edelleenkin yhtä hymyä. Minulla oli HTTS:n Oulun konferenssissa posterin kandityöni pohjalta, mutta jotenkin tämä tuntuu erilaiselta. Verkostoitumisen yms. suhteen olet täysin oikeassa. Olen tuossa miettinyt että tulisiko kaikkiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisällyttää "Some" opintojakso pakollisena. Sitä kuitenkin hyödynnetään aika tavalla ja tuntuu joskus vähän työläältä kun kaiken joutuu opettelemaan "yrityksen ja erehdyksen" tiellä, etenkin kun kovin montaa mokaa ei Some yhdelle käyttäjälle luetun mukaan edes salli :) On kursseja olemassa, mutta en tiedä ymmärtääkö niitä riittävän moni hyödyntää... itse en ainakaan ymmärtänyt.
Anja