Juhannus olisi sitten tältä vuodelta juhlittu, liekö syynä
kolea ilma vai ihmisten kasvanut tieto ja tietoisuus, mutta tätä kirjoittaessa
tiedossa on vain yksi hukkumistapaus, mikä on positiivinen poikkeus useaan aiempaan
vuoteen verrattuna. Itse sain kuluneella viikolla kokemusta siitä, millaista
olisi olla suurperheen huoltaja kun sain kaksi ”lainalasta” viikoksi, jolloin
lasten lukumäärä tuplaantui normaalista. Viikko oli erittäin vauhdikas, kuten
olettaa saattaa mutta samanaikaisesti erittäin antoisa. Antoisuudesta
huolimatta tunnustan, ettei minusta taitaisi olla pitkällä aikavälillä
suurperheessä eläjäksi, arvostan liikaa omaa tilaa ja muutamia rauhallisia
hetkiä päivän mittaan. Viikon jälkeen on mahtavaa istua alas ja kirjoittaa uusi
blogikirjoitus hiljaisuuden vallitessa.
Lapsinäkökulmaista seikkailua ja puhetta vammaisuudesta
3 kuukautta sitten




5 kommenttia
Lisää kommentti