Pari sanaa esitutkimuksesta

Maanantaina tipahti postilaatikkoon Hoitotiede-lehden uusin numero, josta haluan nostaa esiin yhden artikkelin joka käsittelee aihetta, josta puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Tämä aihe on esitutkimus ja sen merkitys sekä mittarin että koko tutkimuksen kannalta.

Esitutkimuksen merkitys korostuu uuden mittarin tutkimuskäytössä, mutta mielestäni se on tärkeä osa tutkimusta myös muidenkin mittareiden kohdalla. Esitutkimus toteutetaan samalle kohderyhmälle kuin varsinainen tutkimuskin, mutta se tehdään pienemmällä otoksella. Artikkelin kirjoittajat mainitsevat esitutkimuksen suositelluksi otoskooksi 30–50, itse suhteuttaisin koon kohdepopulaatioon sekä arvioituun lopulliseen otokseen.  

Esitutkimuksen tarkoitus on selvittää muun muassa kysymysten tai väittämien ymmärrettävyys, vastausvaihtoehtojen selkeys sekä olennaisena myös vastaamiseen käytetty aika. (Tuomisto ym. 2014.) On loogista että edellä mainitut seikat ovat olennaisia kyselylomakkeen (eli mittarin) kohdalla, jota ei ole aiemmin tutkimuksessa käytetty. Toisaalta ihan yhtä olennaista on tutkia edellä mainitut seikat myös niiden mittareiden kohdalla, jotka on esimerkiksi käännetty vieraasta kielestä suomeksi, huolimatta siitä onko kyselylomakkeen vieraskieliset versiot testattu ja kuinka tarkasti. Vaikka käännös olisi kuinka hyvä ja osuva, se on aina käännös, kieli sisältää sanojen ilmisisältöjen lisäksi myös muita ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kysymysten tai väittämien ymmärrettävyyteen. Samoin kulttuureiden vaikutusta lomakkeen ymmärrykseen ei saa tietoon muuta kuin esitestauksen avulla.

Vastaamiseen kuluva aika on itseasiassa hyvin tärkeä tieto, koska se vaikuttaa paljon osallistujien vastaushalukkuuteen. Tutkija on yleensä testannut ja kokeillut kyselylomaketta niin paljon, että sen täyttäminen sujuu nopeasti. Ainakin omalla kohdallani tuppaan arvioimaan vastaamiseen kuluneen ajan alakanttiin. Tähän vaikuttaa lomakkeen parissa kulutetun ajan lisäksi aihepiirin tuntemus, tutkija on usein miettinyt ja pohtinut aihepiiriä sen verran, että omat vastaukset tulevat luonnostaan, ilman sen suurempaa pohdintaa täyttöhetkellä.

Artikkelissaan Tuomisto ym. (2014) kuvaavat esitutkimuksen antavan tarvittavaa tietoa voima-analyysiä ajatellen sekä esittävät laskentakaavan otoskoon määrittämiseksi. Mielestäni kuitenkin muistettava, ettei tämä laskukaava toimi välttämättä jokaisen tutkimuksen kohdalla. Esimerkiksi artikkelissa kuvattu kato oli 15 %, luku joka tiedotustavasta ja aineiston keruu menetelmästä riippuen on todella pieni. Otoskoon arviointi on myös tutkimuseettisesti merkityksellistä, etenkin jos tutkimus kohdistuu potilaisiin tai haavoittuviin ryhmiin. On epäeettistä toteuttaa tutkimus suuremmalla joukolla, ja aiheuttaa haittaa (vaikka se olisi vain ajan menetys) useammalle ihmiselle kuin se on tarpeellista. Tämän vuoden PhD-Symposiumissa, joka pidettiin Kuopiossa, professori Sherwood nosti esiin liian suurten otosten ongelmakohtia, joista harvemmin keskustellaan.

Määrällisessä tutkimuksessa esitutkimus antaa myös tietoa itse lomakkeen rakennevaliditeetista sekä reliabiliteetista, joskin saatu tieto on vain suuntaa antavaa, johtuen juurikin siitä yleensä pienestä otoskoosta (Tuomisto ym. 2014). Olen artikkelin kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että toivoisin useamman tutkijan raportoivan esitutkimuksensa tuloksista. Se lisäisi minun mielestäni tutkimuksen luotettavuutta kun itse prosessi olisi paremmin seurattavissa. Usein kuitenkin esitutkimus kuitataan lauseella ”mittari esitutkittiin ennen varsinaisen aineiston keruuta.” Mutta tämähän ei vielä kerro yhtään mitään siitä, miten, millä otoksella ja mitä esitutkimuksesta seurasi käytännössä.

Omassa tutkimusprosessissani määrällisen esitutkimuksen viimeinen vaihe käynnistyi eilen. Analyysin tulee olla valmis elokuussa, jolloin tapaamme koko ohjausryhmän kanssa keskustelemaan esitutkimuksen tuloksista ja mahdollisista toimenpiteistä joita siitä seuraa. Aion kirjoittaa esitutkimuksesta ainakin täällä blogissa, toivottavasti voin raportoida siitä myös muussa yhteydessä.

Tällaisia ajatuksia pohdin tänä aamuna. Illalla ajelen Tampereelle, jotta olen huomenna pirteänä XIII kansallisessa hoitotieteen konferenssissa. Odotan konferenssia suurella mielenkiinnolla monipuolisten esitysten sekä postereiden johdosta. Toivottavasti tapaan tuttuja ja voin tutustua jälleen uusiin ihmisiin. 

Konferenssissa tavataan!

Anja 

Viitattu artikkeli:

Tuomisto S, Koivula M & Joronen K. 2014. Esitutkimuksen merkitys uuden mittarin tutkimuskäytölle. Esimerkkinä POSEK-mittari. Hoitotiede 26;2, 136–146.