Paluumatkalla sain sähköpostia sen julkaisun editorilta,
jossa käsikirjoitukseni tällä hetkellä on arvioitavana. Hän pyysi lähettämään
käsikirjoituksen uudelleen erään pienen teknisen muutoksen jälkeen. No muutos
oli niin pieni, että käsikirjoitus lähti takaisin arvioitavaksi jo eilen
illalla kotiin päästyäni. Mutta koska kysymyksessä on uusi lähetys, voi olla
että jälleen menee kaksi viikkoa ennen kuin tiedän enemmän käsikirjoituksen
kohtalosta. On itseasiassa vaikea ymmärtää, kuinka kauan näissä
arviointiprosesseissa menee aikaa, ennen kuin omistaa omakohtaista kokemuksen
asiasta. Etenkin, jos käsikirjoitus käy useammassa julkaisussa ennen
hyväksyntää, voi siihen helposti vierähtää vuosi, jopa kauemmin. Hyvätkin
käsikirjoitukset tulevat hylätyiksi, joten koskaan ei voi tietää miten
arviointiprosessi päättyy. Tätä en ollut ajatellut aikatauluni ensimmäisessä
versiossa, minkä johdosta ohjaajat totesivatkin heti ensi metreillä aikatauluni
olevan liian tiukka. Sitä pidennettiin, mikä oli täysin oikea ratkaisu tämän
hetken tuntemusten perusteella. Nyt en voi tämän osalta muuta kuin odottaa… se
on se vaikein osa.
Tänään siivosin jälleen työpöytäni, viikon alun kunniaksi.
Samalla pohdin tulevaa viikkoa ja siihen kuuluvia tehtäviä. Minulla on eräs
metodiikan essee, jonka haluaisin palauttaa tämän kuun loppuun mennessä.
Perjantaina osallistun erään osaston kehittämispäivään puhumalla gradustani
sekä tästä prosessista siltä osin kuin se on mahdollista. Sunnuntaina päättyy
määrällisen lomakkeen esitestauksen yksi vaihe ja viikon kuluttua pitäisi
esitestauksen toisen vaiheen alkaa. Toisen vaiheen lomake pitää vielä
tarkistaa, että kaikki sujuu suunnitelman mukaisesti. Tämäkin viikko pitää
sisällään monenlaisia tehtäviä ja paljon muistettavaa. Ja onhan vielä kaksi
apurahahakemustakin avoinna, joiden päätökset tulevat tämän kuun aikana.
Mahtavaa työviikon alkua!
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti