Ihminen lääkärintakin sisällä...

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin tinnituksen aiheuttaman kärsimyksen perustella myönnettyyn eutanasiaan liittyvää kommentointia. Sattumalta löysin JAMA Psychiatryn 23.4 julkaiseman lyhyen artikkelin, jossa Reginald Deschepper kollegoineen kirjoittaa etenkin henkiseen kärsimykseen perustuvista eutanasiapyynnöistä ja niiden vaikutuksista lääkäreihin.
Vuonna 2011 Belgiassa raportoitiin 1133 eutanasia-tapausta, joissa 3,5 % (~40 tapausta) perusteena oli yksinomaan henkinen kärsimys. Henkiseen kärsimykseen perustuvat eutanasiapyynnöt ovat kuitenkin paljon yleisimpiä, kuin lukujen mukaan voisi päätellä.

Lääkäri voi kokea tällaisen pyynnön hyvin haasteelliseksi, etenkin jos se tulee nuorelta ihmiseltä, joka on koulutettu ja ottanut asioista perusteellisesti selvää ennen pyynnön esittämistä, mutta jolla ei ole suoranaisesti kuolemaan johtavaa sairautta. Tilanne voi tuntua lääkäristä sekä lääketieteellisesti että myös eettisesti ristiriitaiselta. Henkinen kärsimys ei ole sen vähäisempää kuin fyysinen kärsimyskään, vaikka se on toisissa tilanteissa haastavampaa hoitaa. Kirjoittajat tuovat myös esiin sen, ettei masennus välttämättä tarkoita kyvyttömyyttä harkittujen päätösten tekemiseen.

Lisähaasteen tilanteeseen tuo joidenkin potilaiden lääkäriin kohdistama painostus, joka saattaa olla hyvinkin voimakasta. Äärimmillään potilaat saattavat uhata itsemurhalla, mikäli heidän pyyntöönsä ei myönnytä, osassa (joskin pienessä) tapauksista, joissa eutanasiapyyntö on evätty, näin on myös tapahtunut. Painostusta voi esiintyä myös tilanteissa, joissa potilas on jo löytänyt lääkäreitä, jotka tukevat hänen esittämäänsä pyyntöä. Kirjoittajat tuovat edelleen esiin tilanteita, joissa toteutuneen eutanasian jälkeen omaiset ovat esittäneet syytöksiä lääkäriä kohtaan lehdistön kautta, kuvaten kokemuksiaan hyvin yksityiskohtaisesti. Lääkäri ei voi vastata näihin syytöksiin vaitiolovelvollisuuden sekä lääketieteellisen luottamuksen säilyttämisen johdosta.

Belgiassa tilanne on johtanut siihen että osa lääkäreistä pidättäytyy väliaikaisesti eutanasian toteuttamisesta. Perusteena pidättäytymiselle on eutanasiaan liittyvä emotionaalinen sekä käytännön taakka. Tämän seurauksena toisten lääkäreiden taakka kasvaa heille kohdistettujen kohdistetut eutanasiapyyntöjen lisääntyessä.

Artikkelissa korostetaan moniammatillisten tiimien merkitystä eutanasiaan liittyvässä päätöksenteossa, jolloin pyynnön esittäneen potilaan kanssa voidaan yhdessä käsitellä sen positiivisia ja negatiivisia puolia. Päätöksenteko tiimissä lisäisi koko prosessin läpinäkyvyyttä ja mahdollistaisi koko tiimin jaetun vastuun sekä keskinäisen tuen.

Mielestäni artikkeli ottaa esiin erittäin tärkeitä seikkoja eutanasiaan liittyvässä päätöksenteossa maassa, jossa eutanasia on laillistettu. Eli näkökulmat perustuvat todellisuuteen, ei arvioon mahdollisesta todellisuudesta, sekä kiteyttää henkisen kärsimyksen perusteella esitettyjen pyyntöjen erityispiirteitä. Ennen kaikkea artikkeli muistuttaa siitä ihmisestä lääkärintakin sisällä, mikä joskus unohtuu eutanasiakeskustelun tiimellyksessä… Koulutuksesta riippumatta, voisitko sinä tehdä näin suuria päätöksiä ilman minkäänlaisia vaikutuksia?

Anja

Lähteenä käytetty artikkeli:

Deschepper R., Distelmans W. & Bilsen. Johan 2014. Requests for Euthanasia/Physician-Assisted Suicide on the Basis of Mental Suffering. Vulnerable Patients or Vulnerable Physicians? JAMA Psychiatry. Published online April 23, 2014.
doi:10.1001/jamapsychiatry.2014.185