Kansalaisfoorumeihin osallistui yhteensä 97 ihmistä.
Tilaisuudet kestivät nelisen tuntia, niissä annettiin tietoa eutanasiasta ja
siihen liittyvästä lainsäädännöstä.
Sen jälkeen keskusteltiin ryhmissä aiheeseen liittyen. Ainakin siinä ryhmässä, jossa itse olin osallistujana, keskustelu oli vilkasta ja sitä käytiin hyvin monista eri näkökulmista. Eli ”eutanasia-palikkaa” pyöriteltiin suuntaan jos toiseenkin, mikä oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista. Alustavat tulokset vahvistavat omaa näkemystäni.
Sen jälkeen keskusteltiin ryhmissä aiheeseen liittyen. Ainakin siinä ryhmässä, jossa itse olin osallistujana, keskustelu oli vilkasta ja sitä käytiin hyvin monista eri näkökulmista. Eli ”eutanasia-palikkaa” pyöriteltiin suuntaan jos toiseenkin, mikä oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista. Alustavat tulokset vahvistavat omaa näkemystäni.
Ehkä merkittävin tulos omasta mielestäni oli se, että
keskustelussa ollaan siirtymässä poispäin siitä mustavalkoisesta ”puolesta-vastaan”
asetelmasta. Tilalle on tulossa keskustelua kysymyksistä MITÄ ollaan kieltämässä tai hyväksymässä. Itse tulkitsen tämän niin
että aihetta ollaan valmiimpia käsittelemään ja myös huomioimaan ne
vastakkaiset kannanotot perusteineen. Koska sekä eutanasian vastustajilla että
kannattajilla on molemmilla erittäin hyviä perusteita, joiden huomioiminen vie
keskustelua eteenpäin. Alustavien
tulosten mukaan osallistujat tiedostivat eutanasian väärinkäytösten riskit sekä
mahdollisuuden ”kaltevalle pinnalle” joutumiseen. Tämä sisältää oman
ymmärrykseni mukaan myös osallistujat, jotka eutanasian laillistamista
kannattivat kansalaisfoorumeissa.
Alustavien tulosten perusteella lääkärien rooli nähtiin
asiantuntijana, mutta osallistujien mielestä lääkärien roolia ei tulisi
korostaa liikaa. Uskon että lääkäreillä tulee eutanasiaan liittyen aina olemaan
ihan oma, erityinen roolinsa, sillä heillä on sellaista ammattitaitoa ja tietoa,
jota ainakaan minä en ensimmäisenä ole kyseenalaistamassa. Vaikka itse lukeudun
hoitohenkilöstöön ja korostan mahdollisen eutanasialain vaikutusta oman
ammattikuntani työnkuvaan, on selvää että lääkäreiden ammattikuntaan
mahdollinen laki vaikuttaisi eniten. Kaikissa lukemissani tutkimuksissa sekä jo
olemassa olevissa lainsäädännöissä eutanasiapäätös on lääkärin ja potilaan
yhteinen. Eli vaikka sitä roolia ei pidä korostaa liikaa, ei sitä pidä
mielestäni myöskään aliarvioida tai vähätellä.
Oman tutkimukseni kannalta ensiarvoisen tärkeä seikka on
osallistujien hämmennys siitä, kuinka vähän hoitohenkilökunnan näkemyksiä
eutanasiasta on tuotu esille. On pakko myöntää että minulta pääsi painokas ”JES!”
kun luin alustavien tulosten tätä kohtaa. Olen itse perustellut oman
tutkimukseni merkitystä sairaanhoitajien osalta juuri tämän kaltaisilla
argumenteilla ja on uskomattoman hyvä tunne kun huomaa että myös muut tahot
sekä osallistuneet henkilöt ovat nostaneet saman asian esiin!
Tuloksissa ilmenee myös kansanedustajien haluttomuus ottaa
kantaa eutanasiakysymykseen leimaantumisen ja äänestäjien menettämisen pelossa.
Ensimmäiseen kohtaan on pakko todeta, että ihmisiähän hekin vain ovat, enkä usko
kenenkään, etenkään julkisen huomion kohteena olevan, haluavan leimaantua.
Toinenkin argumentti on mielestäni looginen, kansanedustajat tarvitsevat
äänestäjiä uusimaan heidän mandaattinsa, muuten edessä on tippuminen
eduskunnasta. En silti hyväksy sitä että asioita siirretään eteenpäin tai
kieltäydytään käsittelemästä, mikäli valitsijat niin haluavat. Kansanedustajan
tulee nimikkeensä mukaan mielestäni edustaa kansaa, myös hankalissa asioissa.
Ok, niitä hankalia asioita on tänä aikana kieltämättä useita muitakin. Tuleeko
eutanasiasta teema ensi vaaleissa? Itse en usko, mutta se jää nähtäväksi.
Eli avoimempaa, objektiivisempaa ja rohkeampaa keskustelua kuolemasta
ja eutanasiasta yhteiskunnan kaikilla tasoilla oli tiivistetysti
kansalaisfoorumien alustava tulos. Tähän toiveeseen minun on helppo samaistua!
Alustavat tulokset on luettavissa täällä. HS kirjoittaa aiheesta näin.
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti