Pitäisikö eutanasian olla ihmisoikeus?

Tällä viikolla toimintani ja ajatukseni pyörivät tiiviisti eutanasian ympärillä johtuen pitkälti viikon ohjelmastani. Kirjoitan tätä paluumatkallani Helsingistä, jossa kävin nauhoittamassa eutanasiaa käsittelevän haastattelun YLE Radio 1:n Kultakuumeelle. Menomatkalla viimeistelin esityksen, jonka tulen torstaina pitämään Itä-Suomen palliatiivisen hoidon seminaarissa. Toki kuolema ja eutanasia sekä niihin liittyvä tutkimus on olennainen osa arkeani vuoden jokaisena viikkona, mutta tänään huomasin jälleen miten tärkeää on välillä tarkastella teemoja hieman eri näkökulmasta.

Tämän päiväisessä haastattelussa esitettiin kysymys onko eutanasia, tai pitäisikö eutanasian olla ihmisoikeus? Kysymys jäi pyörimään mielessäni ja tiedän että osa ihmisistä on vakaasti sitä mieltä ”oikea vastaus” kysymykseen on kyllä. Mutta pysähdynpä hetkeksi miettimään tätä…

Ihmisoikeudet ovat jokaiselle ihmiselle kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia, joiden tarkoituksena on turvata ihmisarvoinen elämä. Ne astuvat voimaan heti syntymästä, eikä niitä voi luovuttaa tai vastaavasti ottaa keneltäkään pois. Nyt jos siirrän tämän ajatuksen eutanasian yhteyteen, tarkoittaisi se sitä, että ihan jokaisella olisi oikeus eutanasiaan ja tarkalleen ottaen syntymästään lähtien. Onko tämä se tavoite mihin pitäisi pyrkiä?

Edelleen, tämän hetken maailmassa esimerkiksi masennuksen perusteella myönnetty eutanasia jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Samoin alkuvuoden uutisointi elinkautisvangin saamasta myönteisestä eutanasiapäätöksestä (joka tosin peruttiin ennen toimeenpanoa) nosti kiivaan keskustelun. Paljon on ollut puhetta myös kriteereistä joiden täytyttyä eutanasia voisi olla oikeutettu. Mikäli eutanasia olisi ihmisoikeus, ei syillä tms. olisi enää mitään merkitystä. Jokaisella ihmisellä olisi universaali oikeus siihen, että joku toinen päättäisi hänen elämänsä hänen niin toivoessaan. Oman, tämän hetkisen tietotasoni perusteella uskallan väittää että tämä ei ole eutanasian tarkoitus. Toisaalta, näin ainakin toteutuisi samanarvoisuuden periaate…

Eräs ihmisoikeuksista on oikeus elämään. Eutanasia ihmisoikeutena olisi mielestäni ristiriidassa edellisen kanssa. Eikä tätä ristiriitaa voi oikein sivuuttaakaan, koska ihmisoikeuksistahan ei voinut luopua. Ihmisoikeuksien ajatellaan myös olevan toisistaan riippuvaisia. Yhden ihmisoikeuden parantaminen helpottaa toisten kehittämistä ja toisinpäin. Itselleni on vielä hieman haastavaa nähdä miten esimerkiksi eutanasian vahvistaminen ihmisoikeutena parantaisi tai kehittäisi oikeutta elämään. Vastakkaiselta suunnalta tarkasteltuna voi (joskus oikeutetustikin) kysyä tarkoittaako oikeus elämään samalla velvollisuutta elää elämää jonka kokee kärsimyksenä?

Puhumattakaan siitä, että eutanasiapyynnön esittäjä velvoittaisi sen toteuttajaa rikkomaan ihmisoikeuksia hetkellä jolla hän päättää pyytävän ihmisen elämän. En väitä, enkä kyseenalaista, etteikö olemassa ole ihmisiä, jotka olisivat tähän valmiita, eihän tilanne poikkeaisi millään muotoa siitä käytännöstä joka maailmassa vallitsee tälläkin hetkellä eutanasian suhteen. Tiedän myös että tilanne on ongelmallinen tästä näkökulmasta myös kuolemanrangaistusten kohdalla, jossa päätöstä kuolemasta ei ole tehnyt tuomittu, vaan täysin ulkopuolinen taho.

Ajatuksia voi käännellä eri muotoihin kuin Rubikin kuutiota aikoinaan, yhtä osa muuttamalla kuviosta tulee jälleen uusi ja erilainen. Näkökulmia on monia, osa niistä teoreettisempia toiset taas hyvinkin käytännöllisiä. Jälleen kerran huomataan, ettei sitä yhtä ainoaa oikeaa vastausta välttämättä ole olemassakaan. Omalta osaltani uskon siihen että on tilanteita, joissa eutanasia voi olla harkinnan arvoinen ratkaisu ihmisen kärsimykseen, mutta eutanasia ihmisoikeutena? Mieluummin ei.

Anja
p.s. YK:n ihmisoikeuksista

0 kommenttia:

Lähetä kommentti