Hengellisyys on osa elämää

Viime kuussa kysyin blogin lukijoilta, mitä hengellisyys heidän mielestään on. Kysymykseen vastasi yhteensä kuusi henkilöä, joita kiitän mitä kauniimmin osallistumisesta. Voi olla että kysymys oli vaikea, vaikka hengellisyydestä puhutaankin paljon ja sanaa käytetään useissa eri asiayhteyksissä.  Tästä huolimatta hengellisyyden kuvaaminen ei ole se kaikkein helpoin asia. Ei se ole sitä minullekaan, minkä takia tämän kysymyksen esitinkin. Vastausten määrään saattoi vaikuttaa myös ajankohta, milloin sen esitin. Joulunaika yhdistetään usein hengellisyyteen, mutta on myönnettävä että useimmilla ihmisillä on silloin kädet täynnä työtä, eikä välttämättä aikaa vastata kyselyihin tai kysymyksiin.
Kaikesta huolimatta nämä kuusi vastausta auttoivat minua paljon ja lupaukseni mukaisesti jaan teidän kanssanne ajatuksia ja huomioita, joita vastaukset herättivät.

Kaikissa vastauksissa hengellisyys liitettiin uskoon, joko Jumalaan, luontoon tai johonkin muuhun korkeampaan voimaan joka ohjaa ihmisen elämää. Vastauksissa esiintynyt toteamus, ettei hengellisyyden todistaminen ole mahdollista tieteen keinoin, korostaa minun mielestäni uskon ja hengellisyyden välistä yhteyttä. Samoin hengellisyyden yksilöllisyys sekä henkilökohtaisuus korostuivat vastauksissa, jokaisella katsottiin olevan oma hengellisyytensä ja oikeus ilmaista sitä itselleen sopivalla tavalla sekä intensiteetillä. 

Hengellisyys on osa ihmisten jokapäiväistä elämää, vaikka se ei välttämättä aina ole näkyvää. Se on ominaisuus, joka saa meidät tavoittelemaan kaunista ja hyvää, jotain joka on muuta kuin kehomme perustarpeet. Hengellisyyden katsottiin antavan ihmiselle voimaa sekä rohkeutta elää omien arvojensa kanssa tasapainossa olevaa elämää. Sen nähtiin tuovan turvaa ja lohtua, niin arjen keskellä kuin myös sairauden tai muiden koettelemusten aikana. 

Kuoleman yhteydessä hengellisyyden merkitys korostui annetuissa vastauksissa. Niiden perusteella ihmisen käsitys kuoleman jälkeisistä tapahtumista on voimakkaasti sidottu hänen yksilölliseen hengellisyyteensä. Sen nähtiin antavan rohkeutta kuoleman kohtaamiseen. Lisäksi hengellisyyden kuvattiin tuovan luottamusta sekä turvaa itse kuoleman hetkellä. Eräässä vastauksessa kuvattiin hengellisyyden luonteen muuttuvan lisääntyvän iän myötä. Jäin pohtimaan onko tämä yhteydessä odotetun kuoleman lähentymiseen, eli tuleeko hengellisyydestä jollain tavoin tietoisempaa kun vanhenemisen myötä kuolemakin tulee lähemmäksi.

Kaikki vastaukset luettuani minulle jäi mielikuva siitä, että hengellisyys antaa ihmiselle tunteen siitä, että hän on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Tätä ei mainittu suoraan yhdessäkään vastauksessa, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna tämä jäi päälimäiseksi mielikuvakseni. Näiden vastausten perusteella määrittelisin hengellisyyden seuraavasti:

”Hengellisyys on ihmisen yksilöllinen ominaisuus, jonka olemassaoloa ei voida tieteen keinoin todistaa. Se liitetään voimakkaasti uskoon korkeammasta voimasta, joka voi olla Jumala, luonto tai jokin muu ihmiselle tärkeä asia. Hengellisyys vaikuttaa ihmiseen hänen elämänsä kaikissa vaiheissa antaen hänelle rohkeutta elää omien arvojensa mukaisesti sekä tunteen elämän tarkoituksenmukaisuudesta, luottamuksesta sekä turvallisuudesta. Sen luonne voidaan kokea erilaisena eri elämänvaiheissa, merkityksen korostuessa kuoleman yhteydessä.”

Mitä mieltä olet, tavoittaako kuvaus sen, millaiseksi sinä hengellisyyden ymmärrät? Oikealla on neljän päivän ajan kysely, jossa voit antaa vastauksesi niin halutessasi.

Anja