Eutanasiasta keskustelu on ”pääsääntöisesti haastavaa.” Ennen kuin päästään itse aiheeseen usein tarkastellaan keskustelukumppania ja pyritään tekemään päätös siitä, voiko häneen luottaa vai onko vaara siitä että tulee leimatuksi näkemystensä perusteella. Sitten tarkastellaan sanan eutanasia merkitystä, keskustelevatko molemmat samasta asiasta, vai tarkoittaako toinen hoitotoimenpiteiden aloittamatta jättämistä ja toinen sitä aktiivista tekoa toisen ihmisen elämä päättämiseksi. Onko ympäristö sellainen, jossa tätä keskustelua voi käydä?
Jos olette ikinä keskustelleet eutanasiasta tai kuolemasta esimerkiksi kahvilassa, tiedätte että suhteellisen pian olette läheisten pöytien mielenkiinnon kohteena, mikä ilmenee toisinaan hyvin suorasti ja toisinaan enemmän tai vähemmän uteliaina tai vihaisina katseina. Olemme Suomessa kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että me voimme käydä tätä keskustelua ilman historian tuomaa painolastia tai siitä seuraavaa kansallista häpeää.
3 kommenttia
Lisää kommentti