Kuinka kohdata sureva?

Viimeiset pari vuotta olen saanut kiertää ja vierailla hyvin erilaisissa tilaisuuksissa ja paikoissa sekä keskustella kuolemasta hyvin moninaisissa ryhmissä ja rooleissa. Jokainen keskustelu ja tilanne on aina omanlaisensa ja itsessään ainutlaatuinen, mutta toki niissä on teemoja jotka toistuvat eri muodoissa. Eräs tällainen teema on surevan kohtaaminen. Kuinka kohtaan ihmisen, joka on juuri menettänyt läheisensä? Kuinka otan yhteyttä kuultuani kuoleman vierailleen tuttavani / ystäväni perheessä tai lähipiirissä? Entä kun olen työssä, hoitajana valkoisissa ja potilas kuolee, kuinka kohtaan hänen läheisensä, jos he ovat paikalla kuoleman hetkellä? Kuinka otan surevat vastaan, mikäli suru-uutinen on saavuttanut heidät kesken arjen ja he tulevat osastolle hyvästelemään kuolleen läheisensä? Voinko hoitajana näyttää oman suruni, mikäli sellaista tunnen?

Me kaikki tunnemme kertomuksia ihmisistä, jota vaihtavat kadulla puolta välttyäkseen kohtaamiselta tai hoitajasta joka kiireisenä katoaa toiseen potilashuoneeseen / monitorin taakse. Samalla tavalla tiedämme, että kuoleman läheisyydessä liikutaan hyvin herkällä alueella. Sanotut sanat, ilmeet, tuoksut pienetkin yksityiskohdat painuvat surevien mieleen, jos nyt ei ihan lähtemättömästi niin ainakin vuosiksi ja vuosikymmeniksi.

Tieteellistä tietoa ja tutkimusta aiheesta on hyvin vähän, ohjeita näyttöön perustuvasta toimintatavasta hoitotyön ammattilaisille vielä vähemmän, mikä voi tehdä joissain tapauksissa tilanteesta vielä haastavamman, kaikille osapuolille. Tämä on nyt tiedostettu myös Hoitotyön tutkimussäätiössä, jonka tehtävänä on toimia tutkimusnäytön välittäjänä hoitotyössä toimiville. Tämä tapahtuu hoitotyön asiantuntijoiden laatimien hoitosuositusten avulla.

Nyt on päätetty valmistella hoitosuositus ”Surevien kohtaaminen läheisen kuoleman jälkeen.” Suositusryhmän puheenjohtajana toimii TtT, dosentti Anna-Liisa Aho Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksiköstä. Minulla on ilo ja kunnia toimia suositustyöryhmän toisena tutkijajäsenenä. Tutkijajäsenten lisäksi suositustyöryhmään kuuluu asiantuntijajäseniä. Prosessi on ihan alussa, tällä viikolla pidimme ensimmäisen kokouksemme aiheen tiimoilta. Lienee monelle teistä selvää, kuinka suunnattoman iloinen olen siitä, että pääsen laatimaan suositusta juuri tästä aiheesta, joka on mielestäni yksi elämämme tärkeimmistä. Tässä avautuu mahdollisuus vaikuttaa asioiden vallitsevaan tilaan ja tehdä työtä jotta ”tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin.”

Mahdollisuus vaikuttaa on myös teillä, mikäli haluatte. Olemme perustaneet Facebookiin julkisen ryhmän, ”Surevien tukeminen.” Ryhmän tarkoituksena on kuvata ja jakaa surevien tukemiseen liittyviä toimintakäytänteitä, jotka on koettu hyväksi. Mikäli kohtaat kuolevia ammatissasi ja olet huomannut jonkin tietyn käytänteen toimivaksi, voit halutessasi jakaa sen ryhmässä. Samalla tavoin, mikäli olet sureva ja koit jonkin tietyn asian / tavan hyväksi tai surutyötäsi tukevaksi, on tämä tieto arvokasta. Suosituksen laatiminen ei käy hetkessä, erilaisten toimintatapojen ja hyväksi koettujen käytänteiden jakaminen saattaa auttaa jo sitä ennen kuolemaa kohtaavia henkilöitä sekä työssä että yksityiselämässä. Koska kyseessä on julkinen ryhmä, kirjoitathan kokemuksistasi käyttämättä kuvauksissa surevien, kuolleiden tai potilaiden nimiä tai muita tunnistetietoja, näin kuvaus ei loukkaa kenenkään yksityisyyttä eikä hyviä tapoja.

Tietoa tulevasta hoitosuosituksesta sekä ”Surevien tukeminen” – ryhmästä saa jakaa, se on jopa toivottavaa!

Anja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti