Etiikkaa intensiivisesti

Edelliset päivät ovat kuluneet elämän suurten kysymysten äärellä. Osallistuin tiistaista perjantaihin kestävään etiikan intensiivikurssiin, joka nimensä mukaisesti oli erittäin intensiivinen. Kurssi pidettiin Leuvenissa, katolisen yliopiston toimesta. Osallistujat olivat eri puolilta maailmaa matkustaneita lääkäreitä, sairaanhoitajia, pappeja sekä eri alojen opiskelijoita, joiden opinnot liittyivät tavalla tai toisella etiikkaan.

Tiistaina aloitimme pohtimalla eettisiä periaatteita: autonomiaa, hyvä edistämistä, pahan välttämistä ja oikeudenmukaisuutta professori C. Gastmansin johdattelemana. Mietimme mitä rajoitteita on periaatteisiin perustuvassa etiikassa ja olisiko arvokkuutta tukevalla etiikalla (viitekehys joka on tuotettu Leuvenin yliopistossa) oma paikkansa ja merkityksensä terveydenhuollon sisällä? Kysymyksiä pyörittelimme sekä suuressa ryhmässä että pienryhmäkeskusteluissa. Elämän loppuvaiheeseen liittyvät teemat sekä luonnollisesti eutanasia olivat kiinteä osa käytyjä keskusteluja.

Keskiviikkona aamupäivän teema oli vanhusten seksuaalisuus vanhainkodeissa sekä muissa vanhustenhuollon palveluissa. Aihe, joka herätti vilkasta keskustelua etenkin muistisairaiden henkilöiden kohdalla. Jäimme miettimään kysymystä onko ns. terveellä puolisolla itseasiassa oikeutta ehdottaa seksiä muistisairaalle puolisolleen? Tai tilannetta jossa muistisairas on unohtanut oman puolisonsa ja rakastuu esimerkiksi vanhainkodin toiseen asukkaaseen? Tilanne, joka ei itseasiassa ole harvinainen tai teoreettinen, vaan osa usean ihmisen arkea. Iltapäivällä professori Riitta Suhonen Turun yliopistosta luennoi yksilöllisestä hoitotyöstä eri ympäristöissä sekä niiden eettisistä haasteista. Jälleen muistutus siitä, kuinka suuri merkitys hoitavan henkilöstön työhyvinvoinnille on mahdollisuus tuottaa hoitoa, joka vastaa heidän eettisiä näkemyksiään. Toisaalta taas työyhteisössä ja organisaatiossa vallitseva kulttuuri on se suurin tekijä joka mahdollistaa tai estää tällaisen hoidon toteutumisen. Tämä pisti paikalla olleet hoitotyön johtajat aika mietteliäiksi. Ja jotta päivä ei olisi ollut liian ”helppo” päätettiin se pohtimalla palliatiivista sedaatiota sekä siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja mahdollisia ristiriitoja.

Torstaina tarkastelimme aamulla hoitotyötä sellaisena, miten potilaat sekä hoitajat sen
tutkimustulosten perusteella kokevat. Ei liene yllätys että näkemykset eivät kaikilta osin kohtaa toisiaan? Hoitajat kuvaavat hoitoa pääsääntöisesti myönteisemmin kuin potilaat, joskin potilastyytyväisyys on kuitenkin määrällisissä tutkimuksissa korkealla tasolla. Positiivisena pidin sitä että molemmissa ryhmissä ajatus siitä, mitä se korkeatasoinen hoito sisältää on samansuuntainen: aitoa mielenkiintoa sekä yksilöllisempää otetta. Iltapäivällä meillä oli mahdollisuus käytännön harjoitteluun. Matkustimme bussilla Lubbeekiin jossa pienryhmissä teimme kuusi harjoitusta, jotka sisälsivät normaaleja hoitotyön toimintoja. Koska kyseessä oli etiikan kurssi saimme jokainen rooliimme kuuluvat ohjeet, eikä se hoitajan rooli välttämättä ollut se empaattisin tai eettisin. Harjoitteiden jälkeen reflektoimme pienryhmissä omia kokemuksiamme ja ajatuksiamme harjoitteiden aikana. Ilta päättyi miellyttävään illalliseen juhlallisessa ympäristössä Faculty Cubilla.

Myöhäiseksi venyneestä illallisesta huolimatta perjantai alkoi täsmällisesti metodiluennolla Grounded theorysta, jota Bernadette Dierckx de Casterlé tuki tutkimuksella, joka kuvasi eutanasiaan osallistumisen merkitystä sairaanhoitajille. Erinomainen metodiluento ja ennen kaikkea vaikuttava tutkimus, joka avautui ihan eri tavalla keskustelujen myötä. Keskustelu aiheesta syveni lounaan jälkeen, jolloin tutkimusryhmän toinen jäsen luennoi tuloksista tarkemmin. Päätteeksi pidetty pienryhmäkeskustelu olikin kovin vilkas ja ajoittain siihen saatiin jopa kunnon ”Suomi-Ruotsi” henkeä kun intoiduin naapurimaan kollegan kanssa debatoimaan. Luonnollisesti yhteisymmärryksessä ja hyvässä hengessä. Intensiivikurssi päättyi lyhyeen vastaanottoon, jossa meillä oli mahdollisuus vaihtaa käyntikortteja ja toivotella toisillemme hyvää kotimatkaa.

On totta ettei kurssi ollut ehkä se halvin, mutta tämän päivän levättyäni ja annettuani ajatusten kulkea omia polkujaan totean että minulle se oli jokaisen sijoittamani euron arvoinen. Mikäli joku kiinnostui tästä vuosittaisesta intensiivikurssista niin lisätietoa saa täältä. Oma vierailuni täällä jatkuu vielä kaksi viikkoa, maanantaina saan oman toimipisteen yliopistolla ja pääsen tutustumaan laitoksen henkilöstöön. Tarkoituksena olisi saada kirjallisuuskatsaus päivitettyä ja yhteenvetoakin kenties vähän edistettyä.

Anja