Olen saanut ensimmäisiä kommentteja artikkelistani, joka julkaistiin pari viikkoa sitten The Journal of Hospice and Palliative Nursing-lehdessä. Palaute on ollut pääsääntöisesti kannustavaa, mikä on tietenkin ilahduttanut, joten kiitos siitä.
Toisen artikkelin käsikirjoitus etenee mukavasti. Minun pitäisi saada uusimmat kommentit tämän viikon perjantaihin mennessä, osa ohjaajista onkin jo antanut palautteensa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että vielä on pari seikkaa, joihin minun pitää kiinnittää huomiota, mutta seuraavan kierroksen jälkeen on vuorossa kielentarkastus ja sen jälkeen käsikirjoitus lähtee lehteen, jossa se toivottavasti etenee arviointiprosessiin. Olen edennyt tässä prosessissa vaiheeseen jossa olen työstänyt käsikirjoitusta niin intensiivisesti että pieni välimatka on tarpeen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Omalle tekstille sokeutuu kun sitä työstää keskittyneesti, vaikka itse kirjoittamisessa onkin välillä taukoja niin ne ajatukset pyörivät kuitenkin siinä tekstissä. Tästäkin syystä ulkopuolisten ihmisten kommentit ovat tärkeitä etenemisen kannalta.
Mielenkiintoista vastapainoa omalle kirjoitustyölle ovat tarjonneet opiskelijoiden kirjalliset työt, joita olen tällä viikolla tarkistanut. On todella antoisaa lukea eri näkökulmia ja pohdintoja, joita työt sisältävät. Olen joskus sanonut ettei minusta tule opettajaa, mutta tässä kohden on myönnettävä että mitä enemmän olen mukana opetustoiminnassa, sitä enemmän siitä innostun. Tässä suhteessa minulla on vielä palon opittavaa, sen myönnän ensimmäisenä, mutta jo tämä kokemus on avartanut näkökulmaani sen verran että olen alkanut harkita jopa yliopisto-opettajan pedagogisia opintoja. Ja se on minun kohdallani jo aika suuri muutos aiempaan.
Aiemmin kerroinkin että lähetin kolme tiivistelmää eri konferensseihin. Kerroin myös että IAHR 2015, Erfurtissa hyväksyi minut esittäjäksi. ESPMH, joka pidetään Gentissä, Belgiassa lähetti kielteisen päätöksen tiivistelmääni koskien, mikä on tietysti harmi, mutta ei kuitenkaan suuri yllätys. Tänään sain tiedon kolmannen, Romaniassa pidettävän kuolemantutkimuksen konferenssin osalta. Sinne lähettämäni tiivistelmä hyväksyttiin, joten minulla on esitys kahdessa kansainvälisessä konferenssissa tänä kesänä. Kaksi hyväksyttyä kolmesta on saldo, josta voi olla iloinen. Lisäksi sain tiedon bioetiikan konferenssista, joka pidetään lokakuussa Napolissa ja nyt mietin lähettäisinkö sinne oman tiivistelmän.
Matkapäiviä on ollut ohjelmassa tasaiseen tahtiin ja tie numero 5 alkaa olla jo hyvin hallussa. Vaikka myönnän että autolla ajamisesta on viime aikoina kadonnut kaikki ”reissuromantiikka,” matkojen aikana aivot prosessoivat eri asioita ja usein ajatukset ja asiat kirjastuvat matkan edetessä. Aamuyön tunnitkaan eivät ole enää niin pimeitä, mikä auttaa jaksamaan ihan eri tavalla. Tällä hetkellä olen Tampereella, jossa osallistun huomenna ja ylihuomenna tämän vuotiseen surukonferenssiin. Itsellä ei siellä esitystä ole, joten voin keskittyä nauttimaan monipuolisesta ohjelmasta ja uusien ihmisten kohtaamisesta. Konferenssitunnelmista kerron enemmän ensi viikolla, kenties jopa kuvien kera.
Näissä merkeissä mukavaa loppuviikkoa ja jännittävää vaaliviikonloppua!
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti