Elämän suuria päätöksiä

Kirjoitin äskettäin saattohoitopäätöksestä ja sen merkityksestä. Itselleni kirjoituksen herättämän keskustelun yksi keskeisimmistä asioista oli se, ettei hoitotestamentin, saattohoitopäätöksen sekä DNR-päätöksen väliset erot ole välttämättä niin selviä kuin olen aiemmin olettanut. ”Yleisön pyynnöstä” ja tämän oivalluksen seurauksena pyrin tässä kirjoituksessa selkeyttämään paitsi erilaisten päätösten sisältöä, myös niiden välisiä eroja.
 
DNR-päätös

DNR-päätöksen (Do Not Resuscitate) seurauksena potilasta ei elvytetä, mikäli hänen sydämensä pysähtyy. Se on lääketieteellinen päätös, jonka tekee lääkäri keskusteltuaan potilaan kanssa. Potilaan suostumuksella tähän keskusteluun osallistuu myös hänen lähiomaisensa. Jos potilas ei kykene osallistumaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon, on asiasta keskusteltava hänen omaistensa kanssa niin useasti kuin tilanne vaatii.

DNR päätöksen taustalla on potilaan vakavat perussairaudet sekä arvio siitä ettei hänen tilansa todennäköisesti kohenisi tai palautuisi elvytyksen jälkeen. Eli käytännössä lääkäri arvioi sitä onko mahdollisesta elvytyksestä potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tehty DNR-päätös pitää kirjata potilaspapereihin lääketieteellisine perusteluineen. Samoin

DNR-päätöksestä voidaan käyttää myös nimitystä AND-päätös, joka tarkoitettaa ”salli luonnollinen kuolema” (Allow Natural Death). Näiden kahden lisäksi on käytössä kirjainyhdistelmä DNaR eli ”ei yritetä elvytystä”. DNR-päätöksen yhteydessä on mielestäni tärkeää huomioida se, että vaikka on päätetty pitäytyä elvytyksestä, muu hoito jatkuu normaalisti. Eli DNR-päätös ei tarkoita hoitojen lopettamista, ainoastaan sitä että sydämen pysähtyessä ei elvytystä aloiteta.

Saattohoitopäätös

Saattohoitopäätöskin on lääketieteellinen päätös, joka tehdään ihmiselle diagnoosista riippumatta tilanteessa, jossa hänen arvioidaan kuolevan joko lähiviikkojen tai päivien aikana. Tässäkin tapauksessa lääkärin tulee keskustella potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Saattohoitopäätös voi olla pitkän sairausprosessin lopputulos mutta se voidaan tehdä myös yllättävissä sairauskohtauksissa, joiden seurauksena ihmisen kuolema on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Nimensä mukaisesti saattohoitopäätös tarkoittaa potilaan siirtymistä saattohoidon piiriin, jolloin hoidon tavoite on turvata ihmiselle mahdollisimman hyvä ja oireeton loppuelämä. Eli hoidon tavoite siirtyy tämän päätöksen myötä sairauden parantamisesta oireiden lievittämiseen.

Mikäli henkilölle on tehty saattohoitopäätös, ei erillistä DNR-päätöstä tarvita, koska saattohoitopotilaan elvyttäminen ei ole mielekästä. Siksi DNR-päätös sisältyykin saattohoitopäätökseen. Saattohoitopäätös tuo kuoleman todennäköisyyden hyvin lähelle ihmistä, minkä johdosta omaisten rooli on myös tärkeä. Mikäli potilas itse ei pysty kertomaan toiveitaan pyritään omaisten avulla selvittämään millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. On myös todettava, että vaikka saattohoitopäätöstä tehtäessä arvioidaan ihmisen kuolevan lähiviikkojen aikana, ei tarkkaa ajankohtaa voi kukaan tietää. Saattohoitopäätöksen kanssa on mahdollista elää vielä kuukausia, kuten olemme voineet viime päivinä mediastakin lukea.

Hoitotahto
Edellä kuvaamiani päätöksiä yhdistää se, että ne ovat lääketieteellisiä, eli käytännössä lääkäri on se, joka viime kädessä päätöksen tekee ja kirjaa potilastietoihin. Hoitotahto sitä vastoin on ihmisen oma tahdonilmaus niiden tilanteiden varalle, jossa hän ei enää syystä taikka toisesta voi osallistua omaa elämäänsä ja hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Hoitotahtoa olen käsitellyt tarkemmin aiemmassa kirjoituksessani, joten en toista sisältöön liittyviä teemoja tässä. Tahdonilmauksista puhuttaessa lain mukaan suullinenkin ilmaus on sitova, joskin selkein tapa on kirjoittaa tahtonsa paperille, joko valmiilla kaavakkeella tai vapaamuotoisesti.
potilaspapereihin tulee kirjata potilaan /omaisen kanssa käyty keskustelu sekä heidän näkökantansa tehtyyn päätökseen.

Hoitotahdon avulla ei voi ”sanella” tiettyjä hoitomuotoja, joita odottaa omalla kohdallaan käytettävän, mutta sen avulla voi tuoda esimerkiksi esiin sen, miten itse suhtautuu elvytykseen tai tehohoitoon. Samoin ihminen voi itse nimetä sen, jonka toivoo tekevän päätökset siinä tilanteessa kun hän ei itse voi enää omasta puolestaan päättää.

Kiteytettynä:

DNR-Päätöksen tekee lääkäri, tarkoittaa ainoastaan elvytyksestä pitäytymistä, muu hoito jatkuu normaalisti. Saattohoitopäätöksen tekee myös lääkäri ja se sisältää DNR-päätöksen. Saattohoitopäätöksen jälkeen hoidon tavoite siirtyy sairauden parantamisesta oireiden lievittämiseen. Hoitotahto tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden ilmaista omaa hoitoaan koskevat toiveet niiden tilanteiden varalle, jolloin hän ei enää voi osallistua päätöksentekoon.

Anja