Odottelin kärsimättömänä kustantajan ilmoittaman yleisen käsittelyajan päättymistä. Noh…
ilmoitettu käsittelyaika tuli ja meni, ilman mitään viestiä editorilta. Optimismini vaihtui terveeksi realismiksi ja viime viikolla aloin jo valmistautua murskaavaan palautteeseen, vaikka luonnollisesti toivoinkin olevani väärässä. Tänään sain viestin, jossa ilmoitettiin että käsikirjoitukseni ei ole tällaisenaan sopiva heidän julkaisuunsa. Vaikka olin jo varautunut tämän kaltaiseen lopputulokseen, myönnän olevani juuri nyt erittäin pettynyt, jos asian näin lievästi ilmaisee.
Sain tietenkin myös palautetta, joka kieltämättä auttaa
minua käsikirjoituksen parantamisessa. En ole ihan samaa mieltä kaikista
seikoista, joita palautteessa nostettiin esiin, mutta pääsääntöisesti se oli
aiheellista ja jopa kannustavaa. Olen kuullut että aina näin ei suinkaan ole. Positiivista
on myös se että kritiikki ei kohdistunut itse aiheeseen, jota pidettiin
tärkeänä. Mutta silti… hylätty on hylätty vaikka sen voissa paistaisi.
Kokeneemmilta kirjoittajilta olen kuullut, että ei saa jäädä
murehtimaan, vaikka mieli tekisi. Tämä ei ole maailmanloppu, eikä nähtävästi
edes mikään harvinainen tapahtuma. Senpä johdosta muokkaan käsikirjoitusta ensi
viikolla saamani palautteen mukaan ja pohdin uutta tieteellistä julkaisua,
jonne sen lähetän arvioitavaksi.
Hiljalleen alkaa kirkastua se, miksi
aikataulua ei kannata suunnitella liian tiukaksi…
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti