Lapsinäkökulmaista seikkailua ja puhetta vammaisuudesta
5 kuukautta sitten
Muutos – ainoa pysyvä asia, myös blogissa
Toivosta ja sen inhimillisyydestä
Voisitteko kuvitella Suomeen sairaalan, jonka osastot olisivat täynnä
hengityskoneissa hoidettavia potilaita, joiden tilanteen katsotaan olevan
toivoton? Jossain elämän ja kuoleman välimailla olevia ihmisiä, jotka ovat
saattaneet olla tässä tilassa jo vuosia jopa yli vuosikymmenen? Lastenosastoja,
jotka ovat täynnä iloisia värejä, kuvia sekä soittorasioiden soittoa, mutta
ilman lasten ääniä? Omaisia, jotka vuodesta toiseen viettävät tunteja
tajuttomien potilaiden vuoteiden äärellä, isiä ja äitejä joiden elämä on
keskittynyt potilashuoneeseen? Ihmisiä, jotka viettävät aikaansa osastoilla odottaen
ihmettä, päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen.Uusia aluevaltauksia
Hoitotahto – joko sinulla on sellainen?
Tämän päivän teema ei sinänsä kuulu blogini varsinaiseen
sisältö-alueeseen, mutta tuossa kuukausi sitten kävin Twitterissä mielenkiintoisen
keskustelun aiheeseen liittyen. Keskustelussa heräteltiin ajatusta ”Hoitotahto-kampanjasta”.
Ihan kampanjaan asti rahkeeni tuskin riittävät, mutta koska hoitotahto on tärkeä
ja uskon sen merkityksen kasvavan entisestään tulevaisuudessa, päätin
kirjoittaa aiheesta. Elämä voi muuttua sekunnissa on sanonta jonka me kaikki
tunnemme ja jonka todenperäisyyden me tiedämme. Mutta mitä siten jos se oma
elämä on se, joka siinä sekunnissa muuttuu, olemmeko varautuneet siihen? Pientä säätöä
Tämä viikko on ollut jotenkin omanlaisensa, turhauttava ja vähän sekavakin.
Mitään ihmeellistä ei ole tullut eteen, mutta sellaista pientä säätöä koko ajan.
Keskittymiskyky on tämän seurauksena ollut vähän sitä sun tätä, joten ehkä on vain
hyvä, ettei mitään suuria projekteja ole ollut työlistalla.
Maanantaina jatkoin apurahahakemusten laatimista ja
kirjoittamista, kuten olin viime viikolla suunnitellutkin.
2 kommenttia
Lisää kommentti