Uusia aluevaltauksia

Jos olin viime viikolla turhautunut, niin siitä ei tällä viikolla ole ollut enää tietoakaan. Se, etten ole käsitellyt ensimmäistäkään apurahahakemusta on todennäköisin ollut merkityksellisin tekijä tässä turhautumisen katoamisessa. Sen sijaan olen uppoutunut pienen tauon jälkeen uudelleen laadulliseen aineistoon ja sen sisältöön. Mitä syvemmälle aineistoon sukellan, sitä selkeämmäksi tulevat jälleen ne syyt, miksi tähän projektiin olen ryhtynyt.

Se ajattelun ja pohdinnan määrä, mikä aineistosta välittyy, on aivan uskomaton. Kun katson ja luen niitä vastauksia, joita olen saanut, mietin usein Saksassa oppimaani sananlaskua ”stille Wasser sind tief.” (Täysin vapaa suomennos tästä kuuluu ”hiljaiset vedet ovat syviä”.) Suomalaisista sanotaan että olemme hiljaisia jurottajia, ”kansakunta joka osaa vaieta sadalla eri tavalla”, kuten muistan jostain lukeneeni. Ehkä näin, mutta sen hiljaisen pinnan alla on filosofisia ajatuksia ja suuria, syviä tunteita. Jos on etuoikeutettu (kuten minä tämän aineiston kohdalla) ja pääsee osalliseksi näistä ihmisen sisimmistä ajatuksista sekä tunteista, se vetää hiljaiseksi ja hyvin nöyräksi. Toivottavasti olen osoittamanne luottamuksen arvoinen ja saan julkaistavissa tuloksissa tuotua sen kokemusten ja ajatusten ainutlaatuisuuden esiin. (Niin, ei tässä mitään paineita itselleen rakenneta… )

Otsikossa mainitsemistani aluevaltauksista mainittakoon ensimmäisenä itselleni aivan uusi tehtävä. ”Muuttuvat toimintaympäristöt ja terveyden edistämisen tulevaisuus”, jolla toimin opintojakson koordinaattorina. Olen elämäni aikana koordinoinut jos jonkinlaisia asioita, mm. hengityshalvausyksikköä, mutta en koskaan opintojaksoa, joten kun professorini minulta asiaa kysyi, tartuin oitis tilaisuuteen. Samalla olen oppinut asioita, jotka opintojakson järjestämiseen kuuluvat, mutta joita ei opiskelijan roolissa näe. Luennoitsijakirjeet, opintojakson sisällön suunnittelu, lähteiden haut ja päivitykset… onhan tuota askaretta ennen kuin ensimmäinen luento starttaa. Ensi viikolla käyn Kuopiossa ja valmistelemme opintojaksolle oppimisalustan Moodleen, sekin uusi kokemus muussa kuin opiskelijan roolissa. 

Lokakuun ensimmäisenä päivänä alkaa Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen järjestämä opintojakso

Vähän samaan kategoriaan kuuluvat ”aluevaltaukseni” avoimen yliopiston puolella. Aiemmassa kirjoituksessa mainitsinkin toimivani verkkotuutorina tulevalla kulttuurisen hoitotieteen opintojaksolla. Kulttuurisen hoitotieteen lisäksi verkkotuutorointi tulee koskemaan myös terveyden edistämisen teoreettisen perustan opintojaksoa. Myös näiden opintojaksojen osalta minulla on ollut mahdollisuus päästä vaikuttamaan sekä opintojakson sisältöön että opetuksen muotoihin. 

Viimeisimpänä, vaan ei lainkaan vähäisimpänä: Tiistaina julkaistiin kirjoitukseni ”Ebola,köyhyys ja kuolema” Etiikka.fi:n blogissa. Tämä on ensimmäinen kerta kun tekstejäni voi lukea muualla kuin omassa blogissani, mikä tekee siitä itselleni hyvin merkittävän asian. 

Etiikka, terveyden edistäminen ja kulttuuri, siinä ovat kolme itselleni tärkeää asiaa. Jokainen niistä on itsellinen, mutta kaikki ovat kuitenkin kietoutuneet toisiinsa vaikuttaen siihen, miten me maailman näemme ja mitä merkityksiä kukin näille antaa. Voitte vain arvata kuinka iloinen ja motivoitunut olen saadessani puuhastella eri tavoin kaikkien näiden teemojen parissa. JohannaHurmerinta kirjoittaa aiheessa ”Minulla on unelma ja visio” seuraavaa:

”Ole sinäkin rohkea! Haaveile, tee päätös haaveen toteuttamisesta ja ryhdy tekemään sitä mistä olet aina haaveillut. Vain kokeilemalla voi voittaa. Vain yrittämällä voi onnistua.”

Joten minä haaveilen, ehkä se jonain päivänä johtaa tekoihin, muutoksiin ja uusiin aluevaltauksiin. Kuka tietää?

Vesku ja Eino Leino… enempää tuskin tarvitsee sanoa.

Hyvää viikonloppua!

Anja