Esitutkimusvaihe omassa prosessissani koostui kahdesta eri
osasta. Test-retest osiolla testasin käytettävän mittarin luotettavuutta
tulosten toistettavuudella mitattuna. Toisessa osassa ”tietty määrä” ihmisiä, eli
n. 25 % tavoitellusta lopullisesta otoskoosta, täytti lomakkeen ja antoi
palautetta sen sisällöstä, vastaamiseen käytetystä ajasta, vastausvaihtoehtojen
määrästä ja niin edelleen. Lisäksi sain tietoa käännöstyön onnistumisesta sekä vastaajien
kommenttien välityksellä aavistuksia siitä, millaisia ajatuksia/tunteita/vaikutelmia
kyselylomake kokonaisuudessaan herättää. MIELENKIINTOISTA sanon minä,
MIELENKIINTOISTA!
Opin viimeisten viiden kuukauden perusteella kolme asiaa, joilla
tulee olemaan omalla kohdallani suuri merkitys tulevaisuudessa. Ja nyt en
tarkoita itse tuloksia, vaan esitutkimuksen toteutusta. Jokainen oppimani
seikka on kirjoitettuna erinäisiin tutkijan käsikirjoihin ja oppaisiin.
Jokaisesta seikasta kertovat kokeneet ohjaajat ja tutkijat, mutta kuten on jo
todettu: ”tieto ja omakohtainen kokemus ovat kaksi täysin eri asiaa”.
Nyt minulla on omakohtaista kokemusta, joten voin liittyä tältä osin ”neuvonantajien”
laajaan joukkoon.
Ensimmäinen oppimani asia on sähköpostitse välitetyn tiedotteen
häviäminen kaikkien muiden sähköpostien sekaan, etenkin jos tiedote välitetään
vain kerran. Virallisiin tutkimustiedotteisiin on omat sääntönsä koskien niiden
sisältämää tietoa ja käytettäviä sanamuotoja. Tiedot tulee ilmaista
objektiivisesti ja johdattelematta, myöskään mitkään huomiota herättävät, ”repäisevät
mainoslauseet” eivät ole osa tutkimustiedotetta. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että mikäli vastaanottajalla ei juuri sillä hetkellä ole aikaa ottaa osaa
kyselyyn, se valitettavasti usein katoaa mielestä tai unohtuu. Eli jos tämä on
valitsemasi tiedotusmenetelmä, lähetä tiedote SUURELLE joukolle potentiaalisia
vastaajia. Mikäli tiedotteen saa pienempi joukko, voi olla että vastaajien lopullinen
määrä on harmittavan pieni.
Toinen huomioitava seikka koskee esitutkimuksen suorittamisen
ajankohtaa. Omalla kohdallani se ajoittui kesälomakaudelle, mikä ei välttämättä
ollut se paras mahdollinen päätös. Myönnän. Mietin liian myöhään sitä, että jos
olen koko vuoden tehnyt työtä, kesäloma häämöttää lähitulevaisuudessa, kotona
on lomailevia koululaisia ym., niin tutkimukseen osallistuminen ei välttämättä
ole se ihan ensimmäinen asia, jota mietin. Tämä näkyy vastausprosentissa,
vaikutus korostuu entisestään, mikäli lomake tulee täyttää useampaan kertaan.
Eli seuraavalla kerralla pyrin hillitsemään malttamattomuuttani ja toteuttamaan
esitutkimuksen loma-ajan ulkopuolella, vaikka se tarkoittaisikin pidempää
odottelua ennen prosessin etenemistä.
Kolmas olennainen asia on kadon huomioiminen. Tiedän että tutkijan
mielestä oma meneillään oleva tutkimus on se mielenkiintoinen ja ehkä tärkein
koskaan toteutettu juttu. On enemmän tai vähemmän vaikeaa hyväksyä se tosiasia,
että muut eivät näe asiaa samoin kuin tutkija kammiossaan. Edelliset kaksi
oppimaani asiaa vaikuttavat tietenkin tähän kolmanteen, mutta vaikka optimoisi tiedotuksen
ja sen tutkimuksen ajankohdan niin katoa on AINA. Jos otoskoossa ilmenee 30 %
kato, korostuu mittarin herkkyys virheellisille tuloksille, mikä täytyy inhorealistisesti
huomioida tutkimusprosessin jokaisessa vaiheessa.
Nämä ovat ensimmäiset opit määrällisen lomakkeen
esitutkimuksesta. Tämän kuun lopussa on ohjausryhmän tapaaminen, jossa keskustelemme
prosessista, tuloksista ja niiden seurauksista. Tulosten analysointi on tehnyt
sisäisen piiloinsinöörini erittäin onnelliseksi. Olen ”hukkunut” numeroiden ja
erilaisten analyysien maailmaan ja viettänyt viime päivien aikana tuntikausia
tarkastellen aineistoja eri näkökulmista. Riemu, jota kaikki eivät ymmärrä,
mutta minulle eräs syy, miksi tutkijan työ on niin houkutteleva.
Aurinkoista sunnuntaita numeroiden keskeltä!
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti