Mietteitä ICN/APNN konferenssin jälkeen

Yli 700 osallistujaa, 174 suullista- ja 292 posteriesitystä. Siinä ovat kolmipäiväisen kansainvälisen konferenssin raamit. Paikkana Scandic Marina Congress Center Helsingissä ja painopiste sairaanhoitajien laajentuneissa tehtävänkuvissa; joka maailmalla tunnetaan myös nimellä ”Advanced nursing practice” sekä sen vaikutuksista ja tuloksista.

Puitteet konferenssille olivat mitä parhaimmat ja järjestelyt toimivat mielestäni erinomaisesti. Ainoa lievästi negatiivinen huomio koski kahden ensimmäisen päivän lounasta, joka koostui salaatista. Salaatissa lounaana ei sinänsä ole mitään vikaa ja kaikkina päivinä ruoka oli erittäin hyvää, mutta minunkaltaisillani ”runsaasti kuluttavilla” ihmisillä on iltapäivästä hirmuinen nälkä jos lounaan kuittaa salaatilla. Etenkin jos on lähtenyt aikaisin aamulla matkaan. No, viimeisenä päivänä tarjottiin pastaa (HUOM! Myös gluteiinitonta, mistä erityiskiitos) kanakastikkeella, minkä turvin kotimatka sujui rattoisasti. Tietenkään konferenssiin ei mennä ruokailemaan, mutta kylläisenä ihminen keskittyy kuulemaansa yleensä paremmin. 

Maanantaina kävin kuuntelemassa esityksiä palliatiiviseen ja kroonisten sairauksien hoitoon

liittyvistä tehtävänkuvista ja projekteista. Iltapäivällä oli vuorossa globaali terveydenhuolto ja sen haasteet. Tiistaina oli kolme sessiota, joista aamuinen meni enemmän tai vähemmän omaa esitystä jännittäessä. Toisessa sessiossa käsiteltiin laajentunutta tehtävänkuvaa ja sen implementointia eri puolilla maailmaa. Opin ettei se ole ihan niin yksinkertaista tai helppoa kun täältä meiltä käsin voisi kuvitella. Totesin myös että APN- käsitteen määritelmäkään ei ole yhtenäinen, mikä asettaa sen edistämiselle omat haasteensa. Iltapäivällä piti olla workshop sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä ammatillisessa verkostoitumisessa. Olin odottanut tätä ehkä eniten koko konferenssissa, mutta harmikseni se peruuntui. Sen sijaan seurasin sitten esityksiä terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyen. Keskiviikkona kahdessa ensimmäisessä sessiossa käsiteltiin pitkälle hoitajavastaanottoja, niiden liiketoiminnallista ja laillista puolta. Viimeisessä sessiossani aiheena oli jälleen terveyden edistäminen, kuinkas muutenkaan, onhan se oma pääaineeni.

Todennäköisesti omista aihevalinnoistani johtuen suurin osa kuuntelemistani esityksistä tuli USA:sta tai Australiasta. Kaikesta mielenkiintoisuudestaan huolimatta, olin hiukan yllättynyt esitysten vaihtelevasta tasosta. Pidin suurinta osaa erittäin korkeatasoisina, mutta joukkoon mahtui myös esityksiä, jotka herättivät enemmän kysymyksiä kuin mihin vastasivat. Olipa mukana eräskin, jossa mietin onko tämä nyt tieteellinen projekti vai oma matkakertomus. Mutta toisaalta, tuohon määrään esityksiä mahtuu paljon kaikenlaista, eikä hyvä tiivistelmä vielä takaa hyvää esitystä. Opin paljon uutta ja verkostoiduin ahkerasti, tulevaisuus näyttää mitä näistä kontakteista mahdollisesti kehkeytyy. Tiistaina ja keskiviikkona rohkaistuin jopa esittämään kysymyksiäkin, mitä en ennen konferenssia vielä olisi uskonut. Eli lopputulos on ehdottomasti positiivinen. 

My dreamteam :)

Niin, se oma esitys… Edellisessä kirjoituksessani pohdin tuleeko siitä monologi ja onko paikalla edes yhtään kuuntelijaa. Molemmat pelot olivat perusteettomia, salissa oli mielestäni ihan mukavasti ihmisiä ja minulle esitettiin eniten kysymyksiä koko sessiossa. Kirjoitin facebookiin lauseen: ”Se on se tunne juuri ennen esitystä, kun kurkkua kuristaa, sydän hakkaa ja rankkasateesta huolimatta hikoiluttaa...” Ja näinhän se on, astellessani puhujankorokkeelle olisin voinut lyödä vetoa että ei tule yhtään ehjää lausetta. Pohdin myös ennen esitystä, kuinka hölmö ihmisen täytyy olla, kun asettaa itsensä tieten tahtoen tällaisiin tilanteisiin. Mutta kuten aina ennenkin kolmannen lauseen alussa sitä huomaa että pulssi tasaantuu ja ”pakokauhu” laantuu. Ja kun huomaa että paikalla on edes yksi kuulija, jota aihe aidosti kiinnostaa, siitä tulee ihan mahdottoman hyvä mieli.  Joten todennäköistä on että tulen jatkossakin asettamaan itseni alttiiksi tämän kaltaisille sydämentykytyksille. 

Maanantaina kohti Kuopiota, ensimmäisen kerran tänä syksynä. Ohjelmaan kuuluu tapaaminen tilastotieteilijän kanssa, neuvottelu avoimen yliopiston kanssa ja kaiken kruunaa ohjausryhmän tapaaminen tiistaina. Tapaamisessa käymme läpi esitutkimusvaiheen tulokset määrällisen lomakkeen osalta ja päätämme aineiston keruun ajankohdan, onko se muutaman viikon sisään vai siirretäänkö ensi kevääseen. Niin tai näin, kirjoittelen siitä tapaamisen jälkeen.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Anja