Väitös: Memoria Virtualis

Perjantaina 8.8.2014 tarkastetaan Porin yliopistokeskuksessa A. Haverisen väitöskirja: ”MemoriaVirtualis – death and mourning rituals in online environments”. Haverisen on tarkastellut väitöstutkimusessaan nykyisten kuolemanrituaalien digitalisoitumista eri verkkoympäristöihin. Koska Poriin on matkaa meiltä lähes 400 kilometriä, ajattelin että tämä väitöstilaisuus jää itseltäni näkemättä. Onneksi elämme modernin tekniikan maailmassa. Sain tänään tietää että väitöstilaisuutta voi seurata etänä osoitteessa:
https://bambuser.com/channel/annahaverinen  

Arvatkaas mitä minä teen perjantaina klo 12:15, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu?

Haverinen toteutti väitöstutkimuksensa sosiaalisen median sivustoilla, virtuaalimuistomerkkipalveluissa, ”Second Life”- virtuaalimaailmassa sekä World of Warcraft-verkkopelissä vuosina 2007–2013, Etnografian menetelmiä hyödyntäen. Hän on analysoinut myös kolme verkkokyselyä, joihin osallistui yhteensä 153 henkilöä pääasiassa Suomesta, Iso-Britanniasta sekä Yhdysvalloista. Edellisten lisäksi aineistoon lukeutuvat myös Haverisen tekemät 38 verkkohaastattelua. 

On varmaan aivan turha mainita aiheen olevan mielestäni enemmän kuin mielenkiintoinen. Aivan yhtä itsestään selvää taitaa olla se, että sähköinen versio väitöskirjasta odottelee kovalevylläni ensimmäistä vapaata hetkeä, jolloin ehdin siihen tarkemmin tutustua. Väitöstiedotteen, Haverisen blogin, väitöskirjan tiivistelmän sekä vuonna 2012 julkaistun haastattelun perusteella verkossa sureminen ja muistaminen ovat asettuneet perinteisten kuolemanrituaalien rinnalle. Tilanteissa, joissa läheisillä ei ole konkreettista paikkaa muisteluun internet tarjoaa paikan ja tilan tähän. Näin internet on luonut uuden yhteisöllisen tavan muistaa edesmennyttä. Tällä tavoin jokainen voi itse päättää miten, missä, milloin ja kenen kanssa hän suree kuollutta. Haverinen kuvaa virtuaalimuistamisen merkityksen korostuvan surun alkuvaiheessa, jolloin myös tuen tarve on suurin. Aktiivinen käyttöaika onkin Haverisen mukaan noin puoli vuotta. Vuoden jälkeen sivustolla vieraillaan vuosipäivinä tai uusien viestien saavuttua. Tutkija muistuttaa siitä, ettei surulla ole aikarajaa, vaan muistosivuja tehdään toisaalta myös henkilöille, joiden kuolemasta on kulunut jopa vuosikymmen.

Virtuaalisuremista paheksutaan Haverisen mukaan jyrkemmin Suomessa kuin muualla, etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa muistomerkit nähdään outoina tai jopa kammottavina muistelutapoina. Aiemman kokemukset vastaavanlaisesta sosiaalisuudesta ja muistamisesta vaikuttavat asenteiden myönteisyyteen. Verkossa tapahtuvien rituaalien ei kuitenkaan koeta korvaavan verkon ulkopuolella tapahtuvia rituaaleja, vaan tärkeintä niissä on se hetki, jonka sureva ottaa muistellakseen kuollutta läheistään.  

Koska itselläni on vankka kokemus pelaajien verkkoyhteisöön kuulumisesta, oli Haverisen haastattelu tältä osin erittäin tutunoloista luettavaa. Myös minulla on hahmo (ok, useampi.) World of Warcraftissa, joka oli osa tiivistä pelaajayhteisöä. Täytyy myöntää, että mikäli joku pelaaja oli pidempään / kokonaan poissa, sen huomasi hyvin selkeästi, oli kysymys sitten pelitaktiikasta tai pelin sisäisestä sosiaalisuudesta. Itselläni ei ole kokemusta muistomerkeistä, mutta muistelu ryhmän muiden jäsenten kesken… se oli yleistä. On mielenkiintoista nähdä, mitä väitöskirja pitää tältä osin sisällään.

Eli suurella todennäköisyydellä mielenkiintoinen väitös tulossa, suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille. Väitöstilaisuuden aloituspuhe (eli lektio) tulee Haverisen mukaan olemaan suomeksi, muut osat englanniksi. Teemaan sopien sosiaalisessa mediassa keskusteluun voi osallistua hashtagilla #memoriavirtualis.

Anja