Kun saapuu syys...

Ihmiset palaavat lomiltaan täynnä uutta intoa ja motivaatiota, kalenterit täyttyvät tapaamisista ja työpöytä jälleen postix-lapuista joihin on merkitty ne pienet tehtävät, jotka muutoin saattaisivat unohtua päivän mittaan. Projektit, jotka olivat kesän aikana jos eivät ihan tauolla mutta vähän vähemmällä huomiolla, nytkähtävät jälleen eteenpäin. Lukuun ottamatta minun käsikirjoitustani, joka on edelleen toukokuussa alkaneessa review-prosessissa. Tiedän, minun tulee olla kärsivällinen ja odottaa.. mutta kun en minä osaa, enkä sitä kai opi muuta kuin ”pakon edessä” eli kokemuksen kautta.

Kosteuden lisäksi ilmassa on ihana kirpeys ja ajellessani tämän viikon maanantai-aamuna kohti Kuopiota, saatoin jo aavistaa tulevan ruskan värejä. Vielä puut ovat enimmäkseen vihreitä, mutta se keltainen vivahde… se oli jo aistittavissa. Maanantain ohjelmassa oli visiitti tilastotieteilijän luona, joka vahvisti laatimani analyysisuunnitelman ja ehdotti logistisen regressioanalyysin käyttöä, jota en itse ollut rehellisesti sanottuna edes ajatellut vielä siinä vaiheessa. Onni on ammattitaitoiset ihmiset, joiden kanssa voi asioista ja ideoista keskustella.

Maanantaina tapasin myös avoimen yliopiston suunnittelijan ja samalla varmistui itselleni uusi aluevaltaus. Tulen toimimaan verkkotuutorina tämän vuoden kulttuurisen hoitotieteen opintojaksolla, jonka järjestää Itä-Suomen avoin yliopisto.  Tästä käytiin ensimmäisiä keskusteluja jo kevään sairaanhoitajapäivillä, mutta en tahtonut puhua siitä ennen kuin ”nimet ovat paperissa”. Nyt olen luonnollisesti iloinen ja innostunut tulevasta opintojaksosta, jota on mahdollisuus jopa vielä muokata ja uudistaa.  Yksi kurssi ei vielä kesää tee, tiedän, mutta se on alku ja vieläpä lupaava sellainen!

Lähde: https://www.facebook.com/TheHobbitMovie/photos_stream

Tiistaina oli se odotettu ohjausryhmän tapaaminen, jonne menin hiukan sekavin tunnelmin. Ensin kävimme läpi keväällä keräämäni aineiston tilanteen. Muistatteko? Se oli se kysely kuolemaan kohdistuvista käsityksistä. Aineiston suhteen tilanne on oikein hyvä. Analyysi pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä ja käsikirjoitusta tulosten pohjalta alan kirjoittaa joulun jälkeen. Joten mikäli joku on miettinyt mikä sen kohtalo on, niin kyllä se etenee. N. 300 henkilön vastauksia ei kuitenkaan voi analysoida hetkessä, eikä edes kovan hässäkän keskellä, se vaatii ainakin minulta rauhaa ja keskittymistä.

Määrällisen aineiston esitutkimuksen tulosten perusteella päätimme vielä tarkentaa ja tarkastella erään osamittarin kieliasua. Sen johdosta aineiston keruu siirtyy noin kuukaudella eteenpäin, mikä on vielä ihan ok. Ai että koska se sitten on? No… LOKAKUUSSA, mikäli mitään odottamatonta ei enää satu. =) En tiedä mitä sellaista voisi sattua mikä sitä vielä viivästyttäisi, mutta koskaan ei voi olla 100 % varma, ennen kuin sinä päivänä kun kysely on verkossa ja ensimmäinen vastaus on tullut.  Kuitenkin tahdon tässä(kin) yhteydessä kiitää kaikki niitä, jotka osallistuivat esitutkimuksen eri vaiheisiin, ilman teidän apuanne prosessi ei olisi edennyt näin hyvin.

 

Eräs varma syksyn merkki on myös touhukkaan näköisenä apurahahakemuksiaan viilaava jatko-opiskelija. Lukeudun myös itse niihin, jotka viimeisen viikon aikana ovat enemmän miettineet mahdollisimman ”myyviä” ilmaisuja ja lauserakenteita. Tänään jätin viimeisen neljästä hakemuksesta, joiden palautus oli elokuussa. Nyt hengähdän hetken (eli viikonlopun) ja ensi viikolla aloitan puuttuvien viiden hakemuksen laatimisen. Sitä voisi äkkinäisempi luulla, että yksi ”perushakemus” käy kaikkiin, mutta ihan näin se ei valitettavasti mene, jokaisella säätiöllä on omat painopisteensä, jotka hakemuksessakin tulee huomioida. Kilpailu on kovaa, mikä on sinänsä hyvä koska se osoittaa että Suomessa tehdään paljon laadukasta tutkimusta. Vaikka toivon saavani apurahan, jolla voisin jatkaa päätoimista tutkimuksen tekoa, olen jo käynyt oman esimieheni kanssa keskustelua mahdollisesta työhön paluusta. Katsotaan kuinka käy =)

Yllä olevan klassikon myötä toivottelen teille hyvää elokuun viimeistä viikonloppua, jonka ei edes pitäisi olla kovin kostea! 

Anja