Sveitsin itsemurhaturismi

Journal of Medical Ethics julkaisi viime viikolla tutkimusartikkelin Sveitsin itsemurhaturismista vuosina 2008–2012. Vaikka avustettu itsemurha ei ole sama asia kuin eutanasia, ne kulkevat keskustelussa käsi kädessä. Usein avustettu itsemurha mielletään myös eutanasian yhtenä muotona joten ajattelin että tämä artikkeli voisi kiinnostaa blogini lukijoita, vaikka itse suljenkin avustetun itsemurhan tutkimukseni ulkopuolelle.

Sveitsin lainsäädännön mukaan itsemurhassa avustaminen ei ole tuomittavaa, ellei siihen liity itsekkäitä motiiveja. Tähän nojaten kuusi organisaatiota avustaa jäseniään itsemurhassa, mikäli jäsenet täyttävät organisaatioiden asettamat ehdot. Ehdot vaihtelevat eri organisaatioiden välillä, mutta tyypillisiä ehtoja ovat kärsimys, parantumaton sairaus sekä henkilön oma tahto ja huolellinen harkinta ennen avustetun itsemurhan toteutusta. Neljä organisaatiota asettavat alaikärajaksi 18–20 vuotta, yhdessä ei ole otettu kantaa ikään, tässä organisaatiossa jäsenyyden katsotaan olevan riittävä kriteeri, lisäksi yhden organisaation kohdalta ei ikää koskevia tietoja ole saatavilla.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki palvelun tarjoajat perivät jäseniltään jäsenmaksuna 35–1000 CHF, euroissa laskuttava organisaatio ilmoittaa jäsenmaksukseen 200–2000€. Maksut riippuvat jäsenyyden laadusta, maksaako jäsen vuosittain vai lunastaako hän kerralla koko elämän kestävän jäsenyyden. Kaksi organisaatiota perii 6000–10500 CHF:n (n. 4900 – 8600€) korvauksen avustetun itsemurhan toteutuessa, kolmannessa toteutuksesta koituvat kulut ovat 900 CHF (n. 750€) mikäli potilaan jäsenyys ei ole kestänyt kolmea vuotta avustetun itsemurhan toteutuessa.

Sveitsissä toteutetaan vuosittain noin 600 avustettua itsemurhaa, joista 150–200 potilas tulee Sveitsin ulkopuolelta, eli on ns. ”itsemurhaturisti”. Minun korvaani tämä nimitys kalskahtaa kovalta, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että en ole lukenut tai kohdannut tähän asti parempaa / kuvaavampaa termiä. Vuosina 2008–2012 Sveitsissä toteutettiin 611 avustettua itsemurhaa muiden maiden asukkaille, neljässä tapauksessa organisaationa oli Exitus, kaikissa muissa (eli 607 tapauksessa) itsemurha toteutettiin Dignitaksen avustuksella. Kuolleet tulivat 31 eri maasta ympäri maailman, joskin lähes puolella heistä (268 henkilöä) oli pysyvä asuinpaikka Saksassa. Saksan jälkeen eniten ihmisiä tuli Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Ranskasta, Italiasta sekä USA:sta. Kiinnostavaa on myös se, että koko tänä aikana avustettu itsemurha toteutettiin Sveitsissä kahden suomalaisen kohdalla, molemmat vuonna 2011. 

Sveitsiin kuolemaan matkustaneista 58,5 % oli naisia, jotka valitsevat avustetun itsemurhan tavakseen kuolla 1,4 kertaa useammin kuin miehet.  Tutkimuksessa tarkastellut henkilöt olivat keskimäärin 69-vuotiaita, ikäjakauman ollessa 23 – 97 vuotta. Tutkimusartikkelin mukaan lähes puolessa tapauksista avustetun itsemurhapyynnön taustalla vaikutti neurologinen sairaus. Neurologisten sairauksien lisäksi reumaattisten sairauksien osuus pyyntöjen taustalla on lisääntynyt, syöpäsairauksien osuuden pienentyessä. Tulosten tulkinnassa on muistettava, ettei terminaalivaiheessa oleva syöpäpotilas välttämättä kykene matkustamaan ulkomaille, vaikka haluasikin. Tämä saattaa vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja näyttäytyä myös aiempaa varhaisemmassa vaiheessa esitettyinä pyyntöinä. Kokonaisuudessaan tarkasteltuna Sveitsin itsemurhaturismin määrä on kasvanut 1990-luvulta lähtien, huolimatta siitä että useissa maissa (mukaan luettuna Saksa, Ranska sekä Yhdistynyt kuningaskunta) keskustelua elämän loppuvaihetta koskevasta lainsäädännöstä käydään yhteiskunnan eri tasoilla.

Kirjoitin ylempänä että kaksi organisaatiota perii maksun avustetun itsemurhan toteutuessa, ja toinen näistä on juuri Dignitas, jossa lähes kaikki ulkomaalaisten avustetut itsemurhat toteutuvat. Jäin miettimään monellako vakavasti sairaalla on voimien lisäksi riittävästi taloudellisia resursseja avustetun itsemurhan toteuttamiseen? 7400 – 8600 € on paljon rahaa suurimmalle osalle meistä myös terveenä, saati sitten vakavan sairauden keskellä / kestäessä. En tiedä olisiko Sveitsiin kuolemaan matkustavien ihmisten määrä suurempi, mikäli kustannukset olisivat pienemmät? Mutta vaikka avustus olisi ilmaista, tähän liittyy jotain mielestäni paljon merkityksellisempää ja tärkeämpää kuin raha. Minun täytyy tunnustaa ajatuksen ihmisestä, joka viimeisinä elinpäivinään joutuu matkustamaan tuhansia kilometrejä täysin vieraaseen ympäristöön voidakseen kuolla omasta mielestään inhimillisellä ja arvokkaalla tavalla… se on minun mielestäni jollain tasolla hyvin surullinen ajatus.

Anja

Lähde:

Gauthier S, Mausbach J, Reisch T, et al. Suicide tourism: a pilot study on the Swiss phenomenon. J Med Ethics Published Online First: 20.8.2014

doi:10.1136/medethics-2014-102091