Arjesta ja intohimosta

Kuluneen kuukauden aikana olen ollut pääsääntöisesti poissa kotoa, ensin Ranskassa, sitten Turkissa ja loppuhuipennuksena vielä tanssittiin häitä toisella puolella Suomea. Ajellessamme sunnuntaina kohti kotia myönnän ajatelleeni että onneksi edessä on pari työntäyteistä viikkoa kotona, ennen kuin lähden seuraavan kerran reissuun joka sekin kestää vain pari päivää.  On mahtavaa matkustaa ja tavata uusia ihmisiä sekä oppia uusia asioita, mutta aivan yhtä mahtavaa on myös palata kotiin ja siihen kuuluisaan arkeen. Lapseni ovat vielä pari viikkoa kotona ennen koulun ja päivähoidon alkua, joten täysipäiväinen työskentely saattaa osoittautua hivenen haasteelliseksi, mutta iltaisin saa paljon aikaiseksi kun rytmittää ja priorisoi tehtäviään oikein. Tämän opin maisteriopintojeni aikana, jotka suoritin työn ohella. Uskallan jopa väittää olevani toisinaan tehokkaampi pienen aikapaineen alaisena…

Lähde:

https://asiakaspalvelu.hs.fi/tilaus/hsteema/

Paluulennollamme Turkista tutustuin koneessa HS Teemaan, tunnetteko sen? Kyseessä on Hesarin kuukausiliitteen toimittajien toimittava lehti, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, keskittyen aina yhteen aiheeseen kerrallaan. Tällä kertaa lehti käsitteli intohimoa, sen eri muodoissa ja ajatuksia herättävällä tavalla. Luonnollisesti osa jutuista käsittelin eroottista intohimoa ja sen muutosta eri vuosikymmeninä. Itse jäin pohtimaan ennen kaikkea kuvailtua intohimoa jonka haastateltavat liittivät työhön tai elämäntehtävään sekä innostuksen ja intohimon välistä eroa. Innostuksen katsottiin olevan spontaania ja pulppuavaa, kun taas sitä vastoin intohimo nähtiin vaikuttavana voimana pitkäjänteiseen työskentelyyn saman aihepiirin parissa, vaikka menestys ja saavutukset antaisivatkin odottaa itseään. Lukiessani en voinut välttyä ajattelemasta tutkijoiden (sekä tietenkin tohtoriopiskelijoiden) kokemaa intohimoa omaa aihettaan kohtaan. Ideologisena ja vielä kokemattomana uskon ettei tutkimustyö ole mahdollista ilman näin kuvattua intohimoa koska se sisältää erittäin paljon ”arkista puurtamista”, joka ei välttämättä ole tippaakaan hohdokasta, mutta olennainen osa prosessia. Ja jos ollaan rehellisiä niin se maine ja kunniakin ovat aika katoavaisia, niin tutkijoiden kuin useiden muidenkin ammattilaisten keskuudessa. Tosin kommentti: ”Intohimonani on kuolema ja eutanasia” herätti ympäristössäni mielenkiintoisia reaktioita, mutta jotenkin näinhän se loogisesti ajateltuna menee, eikö totta? 

Heinäkuun alussa tämä blogi oli blogichatin viikon blogina, eli sain palautetta blogista erilaisilta ihmisiltä Twitterin välityksellä. Positiivisena pidettiin tämän blogin aihetta, ulkoasua sekä käyttämääni kieltä. Vähemmän positiivista on se että nykyinen malli ei toimi kaikilta osin nähtävästi oikein, minkä johdosta harkitsen sen vaihtamista tulevan syksyn aikana. Samoin käyttämäni kielen sujuvuudesta huolimatta osa termistöstä jää toisille lukijoille epäselväksi, tulen kiinnittämään tähän enemmän huomiota tulevaisuudessa. Minulle esitettiin myös ehdotus kirjoittaa aihettani populaaristavia tekstejä tutkimusprosessin kuvauksen lisäksi. Kaikesta saamastani palautteesta tämä ehdotus on se jonka suhteen olen epävarmoin. Tiedän että populaariset ja myös osaltaan hiukan provokatiiviset tekstit herättäisivät enemmän keskustelua ja toisivat näkyvyyttä. En ole kuitenkaan tällä hetkellä ihan varma siitä, onko se sitä, mitä tällä blogilla tavoittelen. Tai toisin ilmaistuna: En tiedä onko popularisointi oikea keino edistää neutraalia keskustelua ja tiedottamista kuolemasta ja eutanasiasta. Mitä mieltä te olette tästä? Kommentoi tai laita sähköpostia, olen kaikesta saamastani palautteesta erittäin iloinen, oli se sitten hyvää tai huonoa: molemmat opettavat ja kehittävät sekä minua että blogiani eteenpäin. Erityinen kiitos kaikille teille, jotka tutustuitte blogiini ja annoitte palautetta blogistani kyseisenä ajanjaksona, siitä on paljon apua!

Elokuun teemoja ovat todennäköisesti: kansainvälinen konferenssi Helsingissä, käsikirjoitukseni kohtalo (odottelen editorin päätöstä minä hetkenä hyvänsä), syksyn apuraharumba, määrällisen lomakkeen esitestauksen alustavia tuloksia sekä ohjausryhmän tapaaminen, jossa päätämme määrällisen aineiston keruun ajankohdan. Lisäksi kirjoitan asioista / ilmiöistä joihin matkani varrella törmään. Tykkäämällä sivustani Facebookissa ja / tai seuraamalla minua Twitterissä saat tiedon tapahtumista viiveettä. Jakamalla tekstit / kertomalla blogistani muille autat minua lisäämään näkyvyyttä, toki blogini, mutta enenen kaikkea tutkimusaiheeni.

Mahtavaa arjen alkua meille kaikille!

Anja