Me kaikki tiedämme että ihmiset elävät nykyisin pidempään ja terveempinä kuin aiemmin, mistä on pitkälti kiittäminen lääketieteen kehitystä. Kehityksestä sekä hoidon korkeasta tasosta huolimatta osa ihmisistä kärsii elämän tarkoituksettomuuden tunteesta, etenkin vanhemmalla iällä. Raijmakers ym. (2015) mukaan 5-25 % vanhuksista toivoo kuolemaa. Toive liittyy usein heikentyvää terveyteen ja kasvavaan avun tarpeeseen, mutta kuolemantoiveen ei välttämättä tarvitse olla yhteydessä terveyteen. Toisinaan toiveen taustalla on henkilön yksinäisyys, koettu kontrollin puute, pieni sosiaalinen verkosto sekä laitoshoito.
Henkilöistä, jotka haluavat kuolla ilman, että heillä olisi kuolemaan johtava sairaus, käytetään kirjallisuudessa termiä ”tired of living” jonka käännän vapaasti sanoilla ”elämäänsä väsyneet”. Hollantilaistutkimuksen (Raijmakers et al. 2015) mukaan eräs elämäänsä väsyneiden ryhmään liittyvä huoli onkin se, että he saattavat valita avustetun kuoleman pelätessään olevansa taakka yhteiskunnalle. Kaikki elämäänsä väsyneet henkilöt eivät suinkaan pyri aktiivisesti toteuttamaan kuolemantoivettaan, mutta itsemurhaa vakavasti harkitsevien osuudeksi arvioidaan 1-9% ryhmään kuuluvista. Huomionarvoista on myös se että vanhempien henkilöiden itsemurhayritykset päättyvät kuolemaan useammin kuin nuorempien (Raijmakers et al. 2015).
Hollannissa päätettiin 2002 jättää lääkäri syyttämättä eutanasian toteuttamisesta tiettyjen kriteerien täytyttyä. Eutanasiapyynnön perustuminen henkilön tarkkaan harkintaan ja omaan toiveeseen, johon ei vaikuta mikään muu taho ovat keskeisiä kriteereitä. Yhtä keskeistä on myös lääkärin arvio potilaan kärsimyksestä, sen sietämättömyydestä sekä kärsimyksen lieventymisen toivottomista näkymistä. Näin ollen elämäänsä väsyneiden ryhmä jää lainsäädännön ulkopuolelle ja eutanasiaa tarkastellaan heidän osaltaan laittomana tekona (Raijmakers et al. 2015).

Tutkimukseen osallistui 1960 henkilöä, joiden keski-ikä oli 53,4 vuotta. Heistä 21% oli sitä mieltä että eutanasian tulisi olla sallittua ihmisille jotka ovat väsyneitä elämäänsä ilman vakavaa sairautta. Vastaajista yli puolet (52%) oli tästä eri mieltä ja neutraalisti väittämään suhtautui 27% osallistujista. Elämään väsyneeseen henkilöön kohdistuvan esimerkkitapauksen kohdalla kärsimyksen arvioi sietämättömäksi joka viides (20%) vastaaja, enemmistön (65%) mielestä kärsimys ei esimerkkitapauksessa ollut sietämätöntä. Vastaajien ikä tai terveydentila eivät olleet tilastollisesti merkittäviä tekijöitä asenteiden kohdalla. (Raijmakers et al. 2015). Tämän perusteella enemmistö ei ole valmis hyväksymään elämään väsymistä perusteeksi eutanasialle Hollannissa, joka kuitenkin on tutkimusten mukaan eräs eutanasiaan myönteisimmin suhtautuva maa Euroopassa. Keskustelu aiheesta jatkuu todennäköisesti myös tulevaisuudessa niin Hollannissa kuin myös muualla Euroopassa.

Anja
Lähde:
Raijmakers NJH, van der Heide A, Kouwenhoven PSC, et al. Assistance in dying for older people without a serious medical condition who have a wish to die: a national cross-sectional survey. J Med Ethics 2015; 41: 145–150.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti