Sana sunnuntaiksi...

 Kesäkuussa kirjoitin esitutkimuksesta Hoitotiede-lehdessä olleen artikkelin innoittamana. Viime viikolla päättyi omassa tutkimusprosessissani määrällisen lomakkeen esitutkimusvaihe (ainakin tältä erää) ja haluan jakaa muutamia ajatuksiani tästä vaiheesta, ihmisten iloksi ja ehkä toisille myös opiksi tulevaisuutta varten.  Esitutkimuksen kohteena olevaan kyselylomakkeeseen olin yhdistänyt laajassa kansainvälisessä käytössä olleita mittareita ja aiempaan laadulliseen tutkimukseen perustuvia väittämiä. Eli käyttämäni mittarin yksittäisiin osiin kohdistuvaa esitutkimusta on tehty jo aiemminkin. Siitä huolimatta esitutkimus on välttämätöntä, koska se tuottaa tietoa siitä kuinka hyvin muodostettu kokonaisuus soveltuu tähän tarkoitukseen.



Esitutkimusvaihe omassa prosessissani koostui kahdesta eri osasta. Test-retest osiolla testasin käytettävän mittarin luotettavuutta tulosten toistettavuudella mitattuna. Toisessa osassa ”tietty määrä” ihmisiä, eli n. 25 % tavoitellusta lopullisesta otoskoosta, täytti lomakkeen ja antoi palautetta sen sisällöstä, vastaamiseen käytetystä ajasta, vastausvaihtoehtojen määrästä ja niin edelleen. Lisäksi sain tietoa käännöstyön onnistumisesta sekä vastaajien kommenttien välityksellä aavistuksia siitä, millaisia ajatuksia/tunteita/vaikutelmia kyselylomake kokonaisuudessaan herättää. MIELENKIINTOISTA sanon minä, MIELENKIINTOISTA! 

Opin viimeisten viiden kuukauden perusteella kolme asiaa, joilla tulee olemaan omalla kohdallani suuri merkitys tulevaisuudessa. Ja nyt en tarkoita itse tuloksia, vaan esitutkimuksen toteutusta. Jokainen oppimani seikka on kirjoitettuna erinäisiin tutkijan käsikirjoihin ja oppaisiin. Jokaisesta seikasta kertovat kokeneet ohjaajat ja tutkijat, mutta kuten on jo todettu: ”tieto ja omakohtainen kokemus ovat kaksi täysin eri asiaa”. Nyt minulla on omakohtaista kokemusta, joten voin liittyä tältä osin ”neuvonantajien” laajaan joukkoon. 

Ensimmäinen oppimani asia on sähköpostitse välitetyn tiedotteen häviäminen kaikkien muiden sähköpostien sekaan, etenkin jos tiedote välitetään vain kerran. Virallisiin tutkimustiedotteisiin on omat sääntönsä koskien niiden sisältämää tietoa ja käytettäviä sanamuotoja. Tiedot tulee ilmaista objektiivisesti ja johdattelematta, myöskään mitkään huomiota herättävät, ”repäisevät mainoslauseet” eivät ole osa tutkimustiedotetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli vastaanottajalla ei juuri sillä hetkellä ole aikaa ottaa osaa kyselyyn, se valitettavasti usein katoaa mielestä tai unohtuu. Eli jos tämä on valitsemasi tiedotusmenetelmä, lähetä tiedote SUURELLE joukolle potentiaalisia vastaajia. Mikäli tiedotteen saa pienempi joukko, voi olla että vastaajien lopullinen määrä on harmittavan pieni.

Toinen huomioitava seikka koskee esitutkimuksen suorittamisen ajankohtaa. Omalla kohdallani se ajoittui kesälomakaudelle, mikä ei välttämättä ollut se paras mahdollinen päätös. Myönnän. Mietin liian myöhään sitä, että jos olen koko vuoden tehnyt työtä, kesäloma häämöttää lähitulevaisuudessa, kotona on lomailevia koululaisia ym., niin tutkimukseen osallistuminen ei välttämättä ole se ihan ensimmäinen asia, jota mietin. Tämä näkyy vastausprosentissa, vaikutus korostuu entisestään, mikäli lomake tulee täyttää useampaan kertaan. Eli seuraavalla kerralla pyrin hillitsemään malttamattomuuttani ja toteuttamaan esitutkimuksen loma-ajan ulkopuolella, vaikka se tarkoittaisikin pidempää odottelua ennen prosessin etenemistä.

 

Kolmas olennainen asia on kadon huomioiminen. Tiedän että tutkijan mielestä oma meneillään oleva tutkimus on se mielenkiintoinen ja ehkä tärkein koskaan toteutettu juttu. On enemmän tai vähemmän vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että muut eivät näe asiaa samoin kuin tutkija kammiossaan. Edelliset kaksi oppimaani asiaa vaikuttavat tietenkin tähän kolmanteen, mutta vaikka optimoisi tiedotuksen ja sen tutkimuksen ajankohdan niin katoa on AINA. Jos otoskoossa ilmenee 30 % kato, korostuu mittarin herkkyys virheellisille tuloksille, mikä täytyy inhorealistisesti huomioida tutkimusprosessin jokaisessa vaiheessa.


Nämä ovat ensimmäiset opit määrällisen lomakkeen esitutkimuksesta. Tämän kuun lopussa on ohjausryhmän tapaaminen, jossa keskustelemme prosessista, tuloksista ja niiden seurauksista. Tulosten analysointi on tehnyt sisäisen piiloinsinöörini erittäin onnelliseksi. Olen ”hukkunut” numeroiden ja erilaisten analyysien maailmaan ja viettänyt viime päivien aikana tuntikausia tarkastellen aineistoja eri näkökulmista. Riemu, jota kaikki eivät ymmärrä, mutta minulle eräs syy, miksi tutkijan työ on niin houkutteleva.

Aurinkoista sunnuntaita numeroiden keskeltä!
Anja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti