2-vuotias Hyvä paha kuolema

Kaksi vuotta sitten oli jännittävä päivä. Loin väitöskirjaprojektilleni oman Facebook-sivun, rekisteröidyin erinäisiin sosiaalisen median palveluihin ja julkaisin ensimmäisen bogikirjoitukseni, otsikkona osuvasti: ”Tervetuloa.” Eilen palasin tuon päivän tunnelmiin luennoidessani yliopistolla opiskelijoille sosiaalisen median hyödyntämisestä tutkimuksessa ja ehkä jopa hieman kaihoisasti hymyillen kerroin useamman kerran päivässä seuranneeni blogin vierailijamääriä. Kuten kaikki uudet asiat, myös tämä blogi haki alussa omaa muotoaan, niin ulkoasun kuin myös sisällön suhteen. Alkuperäistä logoa taitaa minun lisäkseni harva enää muistaa.

Blogin yksivuotispäivänä, 13.10.2014 alkoi määrällisen aineiston keruu, minkä johdosta itse ”syntymäpäivä” jäi vähemmälle huomiolle. Jälleen elin jännittäviä aikoja. Vuoden aikana olin (ainakin omasta mielestäni) päässyt jo mukavasti vauhtiin, prosessi eteni, yksi aineisto oli kerätty ja hiljalleen usko valmistumiseen vuonna 2017 vahvistui. Sosiaalisessa mediassakin tunsin löytäneeni itselleni ominaisen tavan toimia, joskaan alkuperäinen ajatukseni siitä, että twiittaisin / kirjoittaisin ainoastaan omaan prosessiin liittyviä asioita, ei todellakaan toteutunut. Hyvin pian huomasin tuottavani twiittejä laidasta laitaan, joskin säännöllisesti edelleen kuolemaan ja eutanasiaan liittyen. Kuulin ettei nimimerkkini välttämättä houkutellut seuraamaan. En ole sitä vaihtanut koska sen tunnistaa ja ne, jotka minua seuraavat, ovat todennäköisesti jo todenneet, ettei nimi välttämättä naista pahenna. Ihmiset olivat löytäneet Hyvä paha kuolema-sivun myös Facebookissa, joten totesin että asiat alkoivat hiljalleen löytää oman paikkansa.

Väitöskirjaprosessini ja samalla myös Blogin toisen vuoden alussa jouduin tekemään itselleni raskaan päätöksen ja rajaamaan keräämäni laadullisen aineiston prosessin ulkopuolelle, koska määrällinen aineisto oli itsessään niin laaja. Tämä päätös ei ollut helppo, mikä varmasti ilmeni myös täällä julkaisemistani kirjoituksista. Muutoin tämä toinen vuosi on pääsääntöisesti kulunut kirjoittaen sekä analyysejä tehden. Kesäkoulu sekä konferenssit toivat toisinaan tervetulleitakin taukoja kirjoitustyöhön.

Vuoden aikana tutkimukseni on saanut näkyvyyttä mistä osoituksena antamani haastattelut sekä radiossa että muutamissa lehdissä. Tämän olen kokenut erittäin positiivisena, joskin haastattelujen antaminen ei ole itselleni ollut se helpoin harjoitus. Toisaalta olen asettanut tämän prosessin erääksi tavoitteeksi keskustelun herättämisen kuolemaan ja eutanasiaan liittyvistä teemoista, eikä tätä tavoitetta välttämättä saavuteta, jos en itse ole aktiivinen tässä suhteessa. Kuluneen vuoden aikana olen käynyt puhumassa aiheestani erilaisissa tilaisuuksissa ja koulutustapahtumissa, mikä osaltaan kertoo minulle että aiheelle on edelleen kysyntää ja motivoi entisestään prosessin toteuttamisessa.

Kirjoitustyön tuloksena on julkaistu kaksi lyhyttä artikkelia jotka eivät käsitelleet tutkimusaihettani. Toisessa käsittelimme terveyden edistämistä ja toisessa kuvasimme EANS kesäkoulua. Väitöskirjaprosessin ulkopuolelle rajatun aineiston analysoin kesällä sairaanhoitajien osalta ja kirjoitin sen pohjalta yhden täysmittaisen artikkelin, joka on tällä hetkellä vertaisarvioinnissa. Toivon että saan sitä koskien lisää tietoa tulevien viikkojen aikana.

Väitöskirjani tulee olemaan ns. ”nippuväikkäri” joka sisältää neljä osajulkaisua sekä yhteenveto-osan. Näistä neljästä ensimmäinen julkaistiin tämän vuoden huhtikuussa. Toinen osajulkaisu on parhaillaan vertaisarvioinnissa ja jälleen elän jännittäviä aikoja, koska palautetta siitä on odotettavissa kenties jo lähiaikoina. Kolmas osajulkaisu on tulossa tällä viikolla takaisin kielentarkastuksesta, tarkoitukseni on lähettää se valitsemaamme journaaliin mahdollisimman pian, kenties jo ensi viikon aikana. Tällä hetkellä kirjoitan neljättä ja samalla viimeistä väitöskirjani osajulkaisua, jonka toivon lähtevän lehden arvioitavaksi vielä tämän vuoden aikana.

Katsoessani eteenpäin prosessini kolmanteen vuoteen näen monia, erilaisia asioita. Joulukuussa toteutuu suunnitellun tutkijavaihtoni ensimmäinen jakso, jonka vietän Belgiassa Leuvenin yliopistossa. Kirjoitustyö ei suinkaan pääty tähän työn alla olevaan käsikirjoitukseen, omissa aineistoissa riittää materiaalia vielä artikkeliin jos toiseenkin. Kun nyt työn alla oleva käsikirjoitus lähtee eteenpäin, on aika suunnata katse siihen yhteenveto-osaan, jonka rakenteen suunnittelua minulle jo vähän ehdoteltiin seuraavan ohjaustapaamisen erääksi teemaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli mitään minusta riippumatonta viivettä ei tapahdu, väitöstilaisuus tullaan pitämään vuoden 2016 aikana. Ajatus, joka toisaalta kauhistuttaa ja toisaalta tuntuu niin kiehtovalta, joskin se tuntuu vielä nyt hyvin kaukaiselta.

Tässä kohden haluan kiittää kaikkia teitä näistä kuluneista kahdesta vuodesta, kommenteista, ideoista ja palautteesta jota olen teiltä saanut eri kanavien kautta. Ohjaajani sanoin: ”Tästä on hyvä edetä.”

Anja