Uudet tuulet puhaltavat

Joulukuu on ollut tänäkin vuonna yhtä tunteiden vuoristorataa ja ajatusten sekamelskaa. Paljon erilaisia päiväyksiä, joihin mennessä pitää joko saada jotain tehtyä valmiiksi tai jolloin tulee tietoa jostain päätöksestä. Asiat pitää saada päätökseen ennen kuin jäädään joululomille tai vuosi vaihtuu. Edellinen kirjoitus osoitti, kuinka koville odottaminen joskus ottaa ja kuinka vaikeaa välillä on sietää sitä epävarmuutta, joka tähän hommaan vain liittyy. Ja joskus se purkautuu turhautuneina sanoina.

Niin ironista kuin se onkin niin pari päivää myöhemmin tuli päätös, jota en enää edes osannut odottaa. Kunnallisalan kehittämissäätiö oli myöntänyt minulle kokovuotisen apurahan, jonka turvin voin jatkaa tutkimukseni tekoa päätoimisesti kokonaisen vuoden ajan. Eli koko tunneryöppy oli loppupeleissä aivan turhaa. Tämäkään ei tietenkään vielä riitä, vaan tieto positiivisesta päätöksestä aiheutti uuden tunneryöpyn, joka oli vähintään yhtä voimakas, mutta vaan toiseen suuntaan. Hiljalleen palailen kuitenkin omaan tasaiseen olotilaani, ainakin omasta mielestäni.

Maanantain ja tiistain vietin omalla työpaikallani, kuten olimme pomon kanssa sopineet. LoVe tentit tuli tehtyä, joten se asia on taas viideksi vuodeksi eteenpäin hoidossa. Eilisen aamuvuoron vietin päiväkirurgiassa heräämössä lasten heräämistä valvomassa. Mutta se onkin sitten toistaiseksi viimeinen työvuoroni kentällä, koska päätin luopua vakituisesta toimestani. Päätös ei sinänsä ollut vaikea, koska olisin joka tapauksessa ollut jälleen vuoden opintovapaalla saamani apurahan turvin. Mielestäni olisi tietyllä tavalla myös väärin ”pantata” vakituista tointa vain sen takia että voisin tuudittautua johonkin turvallisuuden tunteen tapaiseen, vaikka en itse sinänsä edes ole palaamassakaan kyseiseen työhön. Mielestäni on enemmän oikein päästää irti, jolloin sen saa joku toinen joka tavallaan iloitsee siitä eri tavoin kuin minä. Ensi vuoden puolella käyn tekemässä vielä oman yksikköni vuosikatsauksen ja sen jälkeen olen ”ainoastaan” opiskelija. Vuoden kuluttua hermoillessani jälleen jatkoa, on hyvä hetki muistaa että nämä ovat ihan omia päätöksiäni, joita olen tehnyt.

Ensimmäisen osajulkaisun koevedos tuli ja meni kommentoituna takaisin. Se julkaistaan huhtikuussa, joten asiat ovat siinä mielessä ok. Jätin myös abstraktin Erfurtissa pidettävän uskontotieteiden konferenssiin, joka pidetään ensi vuoden elokuussa. Ohjausryhmän tapaamisessa asiat kirkastuivat ja selkiytyivät, joten tammikuun ensimmäisiä tehtäviä on tutkimussuunnitelman päivitys ja seuraavan osajulkaisun käsikirjoituksen aloitus. Eli tehtävää riittää myös ensi vuoden puolella…

Perjantaina Kuopiossa on odotettavissa mielenkiintoinen väitöstilaisuus kun Marja Härkänen puolustaa väitöstään jonka mukaan lääkehoidon vaaratapahtumien tutkimiseen tulisi käyttää monipuolisia menetelmiä. Hänen mukaansa lääkehoidon haittatapahtumia tapahtuu jopa joka neljännellä hoitojaksolla, joten kysymyksessä on aika yleinen asia. Vaikka valtaosassa ei potilaalle aiheutunut haittaa, eivät lääkehoitoon liittyvät haittatapahtumat ole mitenkään positiivisia, saati sitten toivottuja asioita. Siksi niiden ennaltaehkäisyyn pitää kiinnittää huomiota. Väitös pidetään siis 19.12.2014 klo 12:00 Kuopion kampuksella, Meditekniassa tilassa MD100. Väitöstiedote on luettavissa täällä

Tällaisissa tunnelmissa tänään, seuraavalla kerralla voipi olla jo joulua ilmassa,
Anja