Tutkimusprosessin alussa olin laatinut aineistojen keruuta
varten tiedotussuunnitelman, jota tämän kyselyn kohdalla noudatin. Tiedotus
aineiston keruusta tapahtui blogin, Facebookin, Twitterin sekä eri keskustelufoorumeiden
välityksellä. Alun perin keskustelufoorumeita oli suunnitelmassa kymmenen,
joiden ylläpitoon olin yhteydessä aineiston keruun johdosta. Yksi ylläpito
toivoi, etten julkaisisi tiedotettani heidän keskustelupalstallaan, kahdelta en
saanut vastausta kysymykseeni lainkaan, joten julkaisin tiedotteen yhteensä
seitsemällä keskustelualustalla.
Tutkimustiedotteen saamaa vastaanotto oli pääsääntöisesti
neutraali/positiivinen, vaikka luonnollisesti kritiikkiäkin esitettiin. Tiedotteen
katselukerrat eri alustoilla vaihtelivat 12–763 katselukerran välillä käydessäni
ne läpi tänä aamuna. Kun siihen lisään 4846 henkilöä, jotka näkivät ilmoituksen
Facebookin kautta, uskallan väittää, että tieto kyselystä on tavoittanut
mukavan määrän ihmisiä. Twitterin, tai muun kanavan, kautta tiedotteen
nähneiden ihmisten lukumäärästä minulla ei ole tietoa.
Kritiikkiä sai aiheeni uutuusarvo, tiedotuskanavat sekä itse
kyselylomake. Usein kritiikki esitettiin nimettömänä ja joissain tapauksissa
minulle tuli tunne, että sen tarkoitus oli provosoida. Mitä uutuusarvoon tulee
niin hoitotieteen näkökulmasta tämä on hyvin vähän tutkittu aihe. Mielestäni on
myös hyvä muistaa, että tämä on yksi osatutkimus laajemmassa kokonaisuudessa.
Minulta kysyttiin myös aionko oikeasti kuvata tiedotuksen
tapahtuneen keskustelufoorumeiden yms. välityksellä kirjoittaessani
kansainvälisiin julkaisuihin. Vastaus on yksinkertaisuudessaan: aion. Tiedän
että tämä tiedotusmuoto ja aineiston keruumuoto on epätavallinen ja että siitä
on suhteellisen vähän tietoa tällaisten tutkimusten osalta. Kaksi seikkaa,
joiden perusteella heräävä epäilys on ymmärrettävää. Olen kuitenkin valinnut
tämän tien, ja sen tulen kuvaamaan niin yksityiskohtaisesti julkaisuissa kuin
on mahdollisuutta vaarantamatta osallistujien anonymiteettiä. Lukijat voivat
itse arvioida kuinka luotettavana aineistoa ja tutkimusta pitävät, akateemiseen
arvoon ja ammattiin katsomatta.
Kyselylomake jakoi mielipiteitä, kuten ajattelinkin. Osa
kuvasi sitä suppeaksi, osa katsoi että sillä on mahdollista saada kattava kuva
kuolemaan liittyvistä käsityksistä. Kiitosta lomake sai siitä, että vastaukset
oli mahdollista kirjoittaa omin sanoin ilman rajoituksia. Nyt kun aineisto on
esitestattu ja kerätty, voin rehellisesti sanoa ettei lomakkeen laatiminen ole
mikään yksinkertainen juttu. Ainakaan sellaisen, joka sisältää vain avoimia
kysymyksiä. Tutkijana olisi niin paljon kysyttävää, mutta avointa lomaketta ei
voi venyttää mahdottoman pitkäksi. Samoin kysymykset pitää esittää niin
laajoina, että vastaaja voi kirjoittaa kaikenlaisista näkemyksistään, jolloin
vastauksia ei ohjailla kysymyksillä vaan lomake antaa ”tilaa” riittävästi
erilaisille vastauksille. Esitestaus oli tässä suhteessa ihan ehdoton juttu, se
opetti paljon ja etenkin kritiikki pisti miettimään erilaisia vaihtoehtoja.
Ennen kyselyn julkistamista olimme pohtineet realistista
tavoitetta osallistujamääräksi. Kuten sanottu aihe on haastava, eivätkä
tiedotuskanavat olleet ”perinteisiä”. Päädyimme asettamaan tavoitteeksi 100
osallistujaa. Aineiston keräyksen aikana kyselyyn vastasi yhteensä 258 henkilöä,
mikä ei ole vain asetettua tavoitetta suurempi määrä, vaan myös huomattavasti
enemmän kuin olin edes varovasti uskaltanut ajatella.
Kiitos kaikille
osallistuneille, ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista!
Vaikka näin huima osallistujien määrä tarkoittaa aineiston
analyysin vievän todennäköisesti suunniteltua enemmän aikaa, on se erittäin
rohkaisevaa ajatellessani seuraavan aineiston keruuta. Siitä kerron enemmän
syksyllä, jolloin keruu on ajankohtainen.
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti