Viime viikon maanantaina aloitin väitöskirjatutkimukseni määrällisen aineiston keruun. Se oli itselleni monella tapaa merkityksellinen tapahtuma. Omalla tavallaan kyselyn julkaisuun kulminoitui aika pitkälle prosessi, joka alkoi 29.4.1993 Marian sairaalan teho-osastolta. Tulen saamaan vastauksia kysymyksiin, joita olen pyöritellyt ja pohtinut puolet elämästäni. Tätä taustaa vasten ei liene yllätys että aineiston keruu ja vastaajamäärän tarkkailu vei aika suuren osan energiaani viime viikon aikana.
Olen saanut paljon palautetta lomakkeesta, pääsääntöisesti seikoista, joista palautetta osasinkin odottaa esitutkimuksen perusteella muuta myös asioista, joista sitä en osannut odottaa, mikä on mielestäni hienoa. Tietenkin saamani palaute on pääsääntöisesti kohdistunut asioihin, jotka on koettu puutteellisiksi, negatiivisiksi tai joissa on vastaajien mielestä parantamisen varaa. Silti olen positiivisesti yllättynyt myös myönteisen palautteen määrästä, joka on ylittänyt odotukseni. Tulen ottamaan kantaa saamaani palautteeseen aineiston keruun päätyttyä, mutta en kommentoi sitä tässä vaiheessa muuta kuin kiittämällä kaikkia teitä, jotka olette vastanneet kyselyyni ja/tai kirjoittaneet minulle kommenttinne siitä.
Viime viikon maanantaina ”Hyvä Paha Kuolema”-blogi täytti yhden vuoden. Vuoteen mahtuu 83 julkaistua kirjoitusta, kahden lomakkeen esitutkimukset sekä laadullisen aineiston keruu. Omien ajatusteni lisäksi olen kirjoittanut kahdesta hoitotieteellisestä konferenssista, EANS:n kesäkoulusta sekä eri aiheeseeni liittyvien tutkimusten tuloksista. Erilaisten tunnuslukujen tarkastelun perusteella näyttää siltä että oma näkyvyys olisi kasvanut vuoden aikana, tosin kun aloittaa nollasta niin kaikki on kasvua vai mitä? Toisaalta vierailijoiden määrä on mainio ja viime aikoina olen kuullut työpaikoilla jopa puhuttavan omista blogikirjoituksistani, mikä on sykähdyttänyt ihan erityisellä tavalla. Kaikki tämä motivoi ja kannustaa, puhumattakaan saamastani palautteesta, jossa ihmiset ovat kipeissäkin elämäntilanteissa jakaneet kanssani hyvin henkilökohtaisia ajatuksiaan.
Blogin kirjoittamisen myötä olen oppinut paljon asio
ita, joista en vuosi sitten vielä tiennyt juuri mitään, korkeintaan teoriatasolla. Tutkijan uran kannalta eräänä tärkeimpänä taitona pidän kykyä tuottaa tekstiä, joka tulee ymmärretyksi eri kohderyhmissä. Omalla kohdallani tämä taito on kehittynyt huimasti viimeisen vuoden aikana. Blogi on myös osaltaan hidastanut oman näkökenttäni kapenemista tutkimusaiheeni suhteen, siitä kiitos kaikille eri tavoin palautetta antaneille. Kirjallinen palaute on tietenkin oma lukunsa, mutta myös se kertoo paljon millaisia tekstejä luetaan enemmän tai mitkä tekstit jaetaan omien verkostoiden kanssa. Kävin tuossa luennoimassa Kuopiossa maisteriopiskelijoille sosiaalisesta mediasta osana tutkimusta ja luennolla eräs opiskelija kysyi aiheellisen kysymyksen:
”Miten paljon erilaisten tekstien saama suosio ohjaa omia valintoja kirjoitusten aiheiden ja tyylien suhteen?” Jäin tätä miettimään myös luennon jälkeen koska pidän sitä erittäin tärkeänä asiana. Tähän asti en mielestäni ole valinnut aiheitani niiden saaman suosion mukaan, mutta tietenkin pitää olla tarkkana, ettei näin myöskään käy tulevaisuudessa.
Viimeinen ajatus, josta tänään kirjoittelen, liittyy ansiotyöhön palaamiseen. Minulla on ollut äärettömän mahtava mahdollisuus keskittyä täysipäiväisesti tämän tutkimusprosessini toteuttamiseen viimeisen vuoden ajan, mikä osaltaan selittää prosessin joutuisan etenemisen. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa tämä mahdollisuus lähenee loppuaan ja etsin niin sanotusti
”uusia ammatillisia haasteita” vuoden 2015 alusta alkaen. Etsintäni tueksi olen laatinut
esittelyn itsestäni, johon voitte halutessanne tutustua, kenties olen henkilö, jota etsitte. Saa toki vinkata eteenpäinkin, koskaan ei voi tietää missä niihin mahdollisuuksiin törmää!
Tällaisia ajatuksia mielessäni on tänä aamuna liikkunut. Toivon kaikille oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Jos seuraavina kolmen päivänä on vielä aikaa ja sattuu olemaan Turun suunnalla, suosittelen Turun yliopiston järjestämän
Images of Afterlife – konferenssin kaikille avoimia Keynote – puheenvuoroja.
Lisätietoa.
Anja
Mäkin jäin miettimään tota, että miten paljon erilaisten tekstien saama suosio ohjaa omia valintoja kirjoitusten aiheiden ja tyylien suhteen. Itse taidan valita aiheet lähinnä oman inspiraationi perusteella, mutta en tiedä, olisiko se nyt pelkästään paha, vaikka vähän antaisi lukijakunnankin kiinnostuksen vaikuttaa. Riippuu tietenkin blogin tarkoituksesta, mutta kyllä kai ainakin yksi tarkoitus aina on jakaa tietoa/ajatuksia/jotain ihmisille - ja eikö sitä silloin kannata jakaa sellaisella tavalla, joka tuntuu lukijoille sopivalta?
VastaaPoistaHuomenta Johanna,
Poistaolisi jollain tasolla naivia minulta väittää ettei kirjoitusten suosio millään tasolla vaikuttaisi blogin sisältöön. Kirjoittaessani tarpeesta varovaisuuteen tarkoitin lähinnä sitä, että blogin (siis omani) tavoite on olla puolueeton, vaikka kannanotto jompan kumpaan suuntaan olisikin "populaarisempaa" :)
Mutta ihan yhtä oikeassa olet siinä että sisältöä kannattaa jakaa lukijoille sopivalla tavalla, eli vähintään alitajuisesti se lukijakunnan kiinnostus vaikuttaa niihin aihevalintoihin. Olisi mielenkiintoista tietää miten muut kirjoittajat näkevät tämän?
Anja
Niin joo - kuvaavaa, etten mä edes ajatellut, että kirjoittaja vaihtaisi kantaansa (vaikka sitten siitä puolueettomuudesta jollekin puolelle) yleisöä miellyttääkseen. Ajattelin pikemminkin, että niistä itselle sopivista aiheista ja kirjoitustavoista voisi (edes joskus) valita niitä, jotka tuntuvat lukijoille mielekkäimmiltä.
PoistaHuomenta :)
PoistaTuon kaltaista valintaa tekee varmasti jokainen bloggaaja ja se osoittaa mielestäni lähinnä sitä että kirjoittaja on kiinnostunut yleisöstään. Tosin, miten se cheek runoilikaan:
"Itsepäinen mies juuttunu omiin näkemyksiin
kun ei taivu niin nyt niitä näkemyksii näkee yksin"
Sama taitaa päteä tähän blogin pitämiseen, jos et ole kiinnostunut lukijoistasi eivät hekään pian ole kiinnostuneita sinun kirjoituksistasi :)
Terv.
Anja