Eutanasialla heikko kannatus Itävallassa

Viime vuonna Itävallassa tutkittiin kansalaisten eutanasiaan kohdistuvia asenteita kasvokkain tehdyn kyselyn avulla. Tutkimukseen osallistui 1971 satunnaisotannalla valittua henkilöä, joille esitettiin neljä eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan liittyvää erilaista esimerkkitapausta. Kahdessa ensimmäisessä esimerkissä kyse oli abstraktista tapauksesta, joissa potilas esitti pyynnön joko eutanasiaan tai avustettuun itsemurhaan. Kolmas esimerkki kuvasi vanhemman, terminaali-vaiheen syöpää sairastavan potilaan eutanasiapyyntöä ja viimeinen esimerkki käsitteli vaikeasti sairaan tai vammautuneen vastasyntyneen eutanasiaa. On itsestään selvää, että vastasyntynyt ei pyyntöä kykene esittämään.

Tulosten mukaan hieman yli puolet vastanneista hyväksyi eutanasiapyynnön syöpään sairastuneen potilaan esimerkkitapauksessa. Abstrakteissa esimerkeissä kannatus vaihteli 43–48 % välillä, eli enemmistö vastusti sekä eutanasiaa että avustettua itsemurhaan näiden esimerkkien osalta. Kaikkein vähäisintä hyväksyntä oli vastasyntynyttä käsittelevän esimerkkitapauksen kohdalla. Joskin minun on tässä tilanteessa pakko todeta, ettei tämä esimerkki täytä eutanasian määritelmää, johon myös tässä tutkimuksessa on liitetty olennaisena osana potilaan oma pyyntö.

Tutkijat nostavat pohdinnassaan esiin toisen maailmansodan aikaiset, vammaisiin lapsiin ja aikuisiin kohdistuvat rikokset, joiden perusteella he pitivät vastasyntyneiden surman hyväksyvien vastaajien osuutta suhteellisen suurena omissa tuloksissaan. Yli 20 % vastanneista hyväksyi vastasyntyneen elämän aktiivisen päättämisen vakavan sairauden tai kehityshäiriön perusteella. Tämä tarkoittaa kuitenkin joka viidettä vastaajaa.

Vastaajan kokemuksella terveydenhuollosta tai sairaan / kuolevan henkilön hoidosta ei ollut merkittävää yhteyttä hänen asenteisiinsa minkään esimerkkitapauksen kohdalla. Toisaalta kirjoittajat korostavat että vastaajissa oli hoitohenkilöstöä enemmän kuin lääkäreitä, minkä johdosta he eivät vedä lääkärikuntaan liittyviä johtopäätöksiä. Yhtenevästi useiden aiempien tutkimusten kanssa, vastaajan uskonnollisuus osoittautui tilastollisesti merkittäväksi tekijäksi yhteydessä henkilön eutanasiaan kohdistuviin asenteisiin. Tämä vaikutus oli artikkelin mukaan selvimmin nähtävissä syöpäpotilasta koskevassa esimerkkitapauksessa, jossa eutanasian kannatuskin oli suurin.

Mielenkiintoista oli lukea eutanasian kannatuksen olevan suurempaa maaseudulla kuin suurissa kaupungeissa, lukuun ottamatta Wieniä, jossa kannatus oli samalla tasolla maaseudun kanssa. Eräänä mahdollisena selityksenä tutkijat nostavat esiin maaseudulla vallitsevan käytännöllisen asenteen elämään, ei niinkään liberaaliutta kuten esimerkiksi Wienissä. Tämä on pohtimisen arvoinen näkökulma, etenkin kun miettii maaseudun elinolosuhteita sekä terveyspalveluiden tarjontaa ja saatavuutta suurten kaupunkien ulkopuolella.

Artikkelin perusteella suuren enemmistön ei voi katsoa suhtautuvan myönteisesti eutanasiaan tai avustettuun itsemurhaan. Tämä on mielestäni hyvä lisä eutanasiakeskusteluun ja osoittaa sen, ettei kannatus ole välttämättä vahva kaikkialla Euroopassa tai muuallakaan maailmassa. Itse mietin sitä, miten mielenkiintoista olisi toteuttaa vertaileva tutkimus asenteista eri maiden välillä, käyttäen samoja määritelmiä ja mittaria. Se antaisi mielestäni nykyistä enemmän tietoa kulttuurin sekä muiden tekijöiden vaikutuksesta ihmisen eutanasiaan kohdistuviin asenteisiin.

Anja

Lähde:

Stolz E, Burkert N, Groβschädl, Rásky E, Stronegger J & Freidl W. 2015. Determinants of Public Attitudes towards Euthanasia in Adults and Physician-Assisted Death in Neonates in Austria: A National Survey. PLoS ONE 10(4):e0124320

Luettavissa täällä.