Pikavisiitti Erfurtissa

Maanantai oli itselleni IAHR – konferenssin ensimmäinen täysi päivä, jonka aloitin rekisteröitymällä heti aamukahdeksalta. Konferenssi pidettiin Erfurtin yliopistolla, joka mielestäni soveltui tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Eipä silti, Erfurt näyttäisi muutoinkin olevan erittäin kaunis kaupunki, jossa voisin hyvin kuvitella viettäväni päivän jos toisenkin. Odotinkin innolla tutustumista vanhan kaupungin kujiin sekä tietenkin Erfurtin tuomiokirkkoon, joka raitiovaunun ikkunasta katsottuna vaikutti hyvin mielenkiintoiselta rakennukselta.

Ensimmäisen päivän ohjelma koostui buddhalaisuudesta sekä Islamista. Aamulla kuuntelin luentoja buddhalaisuudesta tämän päivän Turkissa, miten se on näyttäytynyt kirjallisuudessa eri aikakausina. Luennoitsijat pohtivat kukin osaltaan kysymystä siitä, miksi buddhalaisuus oli niin suosittua Turkkilaisen älymystön keskuudessa. Eräänä tekijänä he näkivät sen, että buddhalaisuutta pidettiin vapauttavana, mutta ei uhraavana uskontona. Toki luennoitsija, joka tarkasteli mystiikan historiaa ja kehitystä tätä samaa taustaa vasten, kritisoi psykologian ja mytologian sekoittamista, jolloin ”mystisyydestä tulee itse uskonto.” Ajatus joka tuollaisenaan ei aiemmin ollut omassa mielessäni käynytkään. Samainen luennoitsija heitti ilmaan myös kysymyksen siitä onko buddhalaisuus sittenkään uskonto vai ennemminkin moraalinen filosofia? Kysymys johon luonnollisesti en osaa vastata, välitän sen kuitenkin tässä eteenpäin pohdittavaksi.

Aamupäivän Keynote käsitteli poliittisen Islamin kehityskaaria Etelä-Afrikassa, perustuen 1960 ja 1970 luvuilla syntyneiden henkilöiden haastatteluihin, jotka toimivat tai ovat toimineet aktiivisesti erilaisissa Islamilaisissa liikkeissä. Puheenvuorossa korostui ihmisten omien valintojen tekeminen sekä se, että nämä valinnat eivät välttämättä ole hyvän ja pahan välillä, vaan valintoja voi joutua tekemään myös monen hyvän tai monen pahan välillä. Toinen, ominainen piirre on luennoitsijan mukaan liikehdintä, joka toteutuu sekä yhteisön sisällä kuin myös poliittisella tasolla. Jokaisen Islamilaisen liikkeen jäsenet jakavat yhteisen ideologian sekä ”kielen” luoman identiteetin, mutta jatkuvan liikehdinnän johdosta heidän identiteettinsä saattaa uudistua useamman kerran heidän elämänsä aikana. Osissa haastatteluista ilmeni, että tämä oli toisille myös syy vetäytyä aktiivisesta toiminnasta. Haastateltavat nostivat esiin myös tosiasian, että vaikka itse kuuluisikin yhteen Islamilaiseen liikkeeseen, on silti tultava toimeen myös muiden liikkeiden kanssa, joiden ideologia sekä käytänteet saattavat erota huomattavasti toisistaan.

Seuraavassa sessiossa kuuntelin naisen ääntä Islamissa. Hyvin mielenkiintoinen keskustelu perustuin dokumenttiin, jossa nuoret naisopiskelijat toivat esiin näkemyksiään sekä heihin kohdistuvista ennakkoluuloista ja vääristä käsityksistä, että myös hunnun käyttöön liittyvistä teemoista. Session ydin kiteytettynä oli se, että musliminaisilla on hyvinkin kirkas ja heleä ääni, joka jää usein kuulematta stereotypioiden sekä ennakkoluulojen johdosta. Dokumentti oli niin hyvä keskustelun herättäjä, että olenkin ollut jo tekijään yhteydessä mahdollisuudesta ostaa se itselleni käyttääkseni sitä osana opetusta.

Iltapäivän viimeinen sessio käsitteli omalta osaltani Buddhalaisuuden ilmenemistä nykypäivän Turkkilaisessa runoudessa. Tämä oli kieltämättä aihe, joka meni oman tietotasoni ylitse niin että heilahti, mutta mielenkiintoinen se oli. Olisi ollut kenties jopa vielä mielenkiintoisempi, jos omaisin taustatietoa aiheesta, mutta hyvät puhujat pitivät mielenkiintoa yllä näinkin. Nyt rehellisesti, kuinka moni olisi osannut kertoa että Turkissa on voimissaan oleva Haiku-kulttuuri? Itse en olisi tätä Turkkiin yhdistänyt, mutta taas opin uutta.

Oma esitykseni oli vuorossa tiistaina heti yhdeksältä, joten maanantai-ilta meni harjoitellessa ja ääntämystä hioessa. Rikkoutunut videotykki osoitti harjoittelun merkityksen, koska sain välitettyä olennaisimmat asiat sairaanhoitajaopiskelijoiden uskonnollisuudesta Suomessa kuulijoille myös ilman seinän kokoisia dioja. Asia josta olin salaa hieman ylpeäkin. Omassa sessiossa kuulin myös Venäjällä vallitsevasta tahdosta ”puolustaa perinteisiä arvoja” sekä kokonaisvaltaisten uskomusten suhteesta Ayurvedaan Ruotsista. Session päätti kuvaus Jozef Rulofista sekä modernin kristillisyyden ilmestyksistä Hollannissa. Jälleen aiheita, jotka sisälsivät enemmän uusia kuin ennestään tuttuja osioita.

Oman esitykseni sisältäneen session jälkeen luin viestejä, joita olin saanut Yle Puheessa esitetyn haastattelun johdosta ja mietin juuri kuinka hyvin itselläni sillä hetkellä menee. Edessä oli vielä monta mielenkiintoista päivää kauniissa kaupungissa mitä mainioimmassa ilmassa. Sekä esitykseni että haastatteluni oli otettu hyvin vastaan, eli mieliala oli mitä parhain. Siinä istuessani minut tavoitti tieto kuoleman vierailusta perheessäni, samaan aikaan kun oma sessioni oli ollut vielä käynnissä. Tämän tiedon jälkeen suunnitelmani luonnollisesti muuttuivat kokonaan. Luennot vaihtuivat mahdollisimman pikaisten lentojen etsintään ja jo samana yönä aloitinkin matkani kohti kotia.

En halua tehdä surustamme sen julkisempaa teemaa, koska se ei eroa millään muotoa muiden läheisensä menettäneiden tilanteesta. Siitä huolimatta haluan kiittää omasta ja perheeni puolesta kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat ilmaisseet tukeaan tavalla tai toisella. Olemme olleet otettuja ja kiitollisia kokemastamme myötätunnosta sekä niistä ystävällisistä sanoista, joita olemme osaksemme saaneet. Vainajan kärsimys on päättynyt, mikä itselleni on se kaikista tärkein asia. Koska en pääse osallistumaan hautajaisiin, jätän hänelle maanantai-aamuna henkilökohtaiset hyvästit. Iltapäivällä matka jatkuu kohti Romaniaa ja seuraavaa konferenssia, josta enemmän seuraavassa kirjoituksessani.


Anja


2 kommenttia: Leave Your Comments

  1. Otan osaa läheisenne menetykseen. Arvostan sitä, että olet täällä blogissa jotain tästä hyvin henkilökohtaisesta aiheestakin kertonut, kun se vielä asiana kietoutuu omaan tutkimusaiheeseesikin.

    Voimia surunne ja kaipauksenne keskelle!
    Johanna

    VastaaPoista