Jatkolentoa odotellessa

Tohtoriopiskelijan ”konferenssiturneen” ensimmäinen osa alkoi tänä aamuna kun raahasin itseni ja laukkuni aamuyöstä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Suuntana ensin Kööpenhamina, jossa parhaillaan istun odotellen jatkolentoni lähtöä kohti Düsseldorfia. Odotusaika kokonaisuudessaan on 6 tuntia 40 minuuttia, joten hirveän pahoillani en ole matkan jatkuessa. Toisaalta, huonomminkin voisi olla, sitä en kiellä. Kentän WiFi on ilmainen ja se on eittämättä toiminut erinomaisesti koko odotusajan. Kahvi on hyvää ja sitä myydään erinäisissä pisteissä, joten tämänkin osalta ihmisen perustarpeet ovat tyydytetyt. Kahvin hinnasta en avaa keskustelua, koska minulla on ajatus siitä mihin se johtaisi, eikä lopputulema suinkaan olisi se, että lentokentillä kahvia saisi kohtuulliseen hintaan.

Viikonlopun vietän vanhassa kotikaupungissani, Kölnissä josta suuntaan sunnuntaina Erfurtiin, jossa pidetään XXI World Congress of the International Association for the History of Religions. Tilaisuuden suuruusluokasta kertonee elektronisen tiivistelmäkirjan laajuus, joka on 412 sivua. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kongressi järjestetään vain joka viides vuosi, joten on hienoa olla mukana. Hiukan kieltämättä jännittääkin, joka osittain selittyy tilaisuuden kokoluokalla. Toinen syy jännitykseen on se, etten aiemmin ole osallistunut uskontotieteiden alla järjestettyihin tilaisuuksiin, enkä tässä kohden tiedä mitä niiltä odottaa. Viikon kuluttua todennäköisesti nauran taas itselleni ja omille ajatuksilleni mutta näinhän se vain on että uudet asiat ja tilanteet vaativat totuttelua, myös minun kohdallani (vai pitäisiköhän kirjoittaa, että etenkin kohdallani… en tiedä.) Tiedän kuitenkin varmuudella jo nyt, että viikkoon tulee mahtumaan erinäisiä mielenkiintoisia luentoja ja keskusteluja. Oma ymmärrykseni uskontoihin ja hengellisyyteen liittyen tulee varmasti kasvamaan, uskoisin myös pohtivani erinäisiä kysymyksiä, joita en välttämättä muutoin osaisi ajatella. Joten jännittää tai ei, tästä tulee hyvä kokemus. Luonnollisesti jaan sieltä kuvia ja ajatuksia pitkin viikkoa Twitteriin ja Facebookiin.

Ei ollut eilinenkään päivä siitä tylsimmästä päästä. Hanna Kinnunen oli kutsunut minut vieraakseen YLE Puheeseen jossa vietin mukavan tunnin kuolemasta ja eutanasiasta keskustellen. Olin mielestäni valmistautunut tilanteeseen, mutta niin vain kävi että eteen tuli myös kysymyksiä joita en ihan sellaisenaan osannut odottaa. Sehän se on toimittajan työtä, olla mielenkiintoinen mutta ei ennalta-arvattava. Kokonaisuudessaan kokemus oli erittäin positiivinen ja opettava. Tapaamisen tulokset on kuultavissa ensi tiistaina (25.8.) klo 11–12 välisenä aikana Yle Puheessa. Sattumalta tämä on sama päivä kun itse olen esitelmäni kanssa vuorossa Erfurtissa, mutta ohjelman voi kuunnella myös myöhemmin Areenassa, kuten minulle eilen kerrottiin. Näyttää kuitenkin siltä että ensi tiistaista on tulossa itselle mielenkiintoien päivä.

Kerroinko jo että sain vuokrattua huoneen Belgiasta joulukuussa? Tämä tarkoittaa sitä että suunnittelemani ja haaveilemani vaihto toteutuu kaksiosaisena. Ensimmäinen osa kattaa joulukuun ja toisen kerran vierailen Leuvenin katolisessa yliopistossa maalis-huhtikuussa 2016. Niin riemuissani kuin tästä olenkin, en ole ihan vielä keksinyt keinoa miten sen perheeseen liittyvän koti-ikävän saisi minimoitua. Tosiasia kuitenkin on se, että suru tulee puseroon jokaisen reissun jossain vaiheessa. Tietenkin sitä voi miettiä kumpi on parempi tilanne, surra sitä ettei näe perhettä vai sitä ettei sitä perhettä ole? Vastauskin taitaa olla itsestään selvä, vaikkei se ihan aina autakkaan. Tämä puhtaasti sivuhuomiona, ilman sen suurempaa merkitystä. Belgiaan liittyvistä asioista kirjoittelen myöhemmin tarkemmin, etenkin nelipäiväisestä etiikan intensiivikurssista jonne olen osallistumassa vierailuni aluksi. Nyt siirryn kuitenkin kohti lähtöporttia jatkolennon lähdön lähestyessä.

Mukavaa viikonloppua!

Anja