DDD12 / Romania

Enpä äkkiseltään muista, koska viimeksi olisin ollut yhtä hauskassa konferenssissa kuin viimeviikkoinen ”Death Dying and the Disposal of the Body” oli. Alba Iuliaan kerääntyi yli 100 kuolemasta ja siihen liittyvistä teemoista kiinnostunutta akateemikkoa ympäri maailmaa, jotka edustivat hyvin erilaisia tieteenaloja. Viikon ohjelma koostui yhdeksästä erilaisesta aiheesta kuolemisen historiasta taiteeseen sekä suremiseen. Ohjelman mukaan esityksiä oli 98, jonka lisäksi 5 keynote-luentoa, yksi tutustumiskäynti joko krematorioon tai hautausmaille ja viimeisenä iltana retki Hunedoaran linnaan.

Jo ennen konferenssin alkua oli selvä, että kaikkea en ehdikuuntelemaan, vaikka kuinka yrittäisin. Niinpä valitsin ensimmäisen päivän sisällöiksi elämän lopun sekä tuhkauksen, toisen päivän täyttivät etiikkaan keskittyvät esitykset. Kolmantena päivänä olinkin itse esiintymisvuorossa aamupäivällä asenteisiin keskittyvässä sessiossa. Iltapäivällä kävin tutustumassa kahteen hautausmaahan, joita toinen oli Alba Iulian juutalaisen yhteisön ylläpitämä. Viimeisenä päivänä jouduinkin siirtymään sessiosta toiseen, koska asenne-esitysten lisäksi halusin ehdottomasti kuulla jatkosodan ensimmäisten kuukausien asenteista sodan kestoon ja sen aikana kuolemiseen liittyen. Koska olin ollut sessioissa useamman päivän aamu yhdeksästä ilta seitsemään ja päivälliset yms. päälle, oli retki Hunedoaran linnaan juuri oivallinen päätös konferenssille. Jotenkin tuntui siltä, että vastaanotettavan tiedon määrä oli tullut täyteen. Tulevissa kirjoituksissa nostan yksittäisten esitysten sisältöjä esiin täällä blogissa lähemmin.
 

Vaikka esitykset ja keynote-puheenvuorot olivat hyviä, mielestäni parasta oli kuitenkin verkostoituminen samanhenkisten ihmisten kanssa. Keskustelun aloitus on helppoa kun tietää että intressit ovat vähintäänkin samansuuntaiset. Huomasin myös että kuolemantutkijoilla on samantyyppiset vitsit eri puolella maailmaa, ottamatta kantaa ovatko ne hyviä vai huonoja, niille kuitenkin nauretaan kuin paremmillekin komedioille. Näin ollen viikko toi tullessaan tuttavuuksia, joiden kassa ainakin tässä vaiheessa on vakaa aikomus pysyä jatkossakin yhteyksissä sekä ammatillisessa että myös privaatissa mielessä. Tästä huolimatta ohjelma ei ollut mikään huviretki, aamulla aloitettiin yhdeksältä ja viimeiset luennot loppuivat seitsemän jälkeen. Jokapäiväinen illallinen kesti helposti yhteentoista, eikä senkään jälkeen suunta välttämättä ollut se hotellihuone vaan keskustelua jatkettiin milloin missäkin kokoonpanoissa. Tällä saattaa olla osuutta siihen, ettei eilen kotona ajatus kulkenut kyllä yhtään, jos rehellinen olen.

Seuraava DDD-konferenssi on vuorossa kahden vuoden kuluttua. Sitä ei luonnollisesti vielä tiedetä, missä se järjestetään, mutta erittäin suurella todennäköisellä todennäköisyydellä tulen olemaan osallistujien joukossa, joko tiivistelmän kanssa tahi ilman. DDD:n päättymisen myötä on kesän ”Eurooppa-turnee” myös päättynyt. Yhtä reissua lukuun ottamatta kesän matkat ovat menneen jopa paremmin kuin odotin. Positiivisimmin olin kieltämättä yllättynyt Romaniasta, joka ei ollenkaan vastannut niitä ennakkoluuloja, joita minulla kenties oli ennen matkaa. Kielitaito asetti toisinaan haasteita ja kieltämättä sosialismin aikakausi näkyi maassa vielä monin tavoin, mutta ihmiset olivat todella avoimia ja ystävällisiä, ainakin minulle. Toisaalta tähänkin varmasti pätee vanha sananlasku ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.”

Uusi opintovuosi on alkanut, joten edessä on uusiin opiskelijoihin tutustuminen, erinäiset seminaarit ja luentopäivät sekä avoimessa yliopistossa toteutuva opetus. Oma syksy tulee koostumaan näistä sekä vielä yhden käsikirjoituksen laatimisesta, joka toivon mukaan on submittoituna vuoden vaihtuessa. Seuraava ulkomaan matka toteutuu joulukuussa, jolloin suuntaan Belgiaan, KU Leuveniin, kolmeksi viikoksi hoitotieteen etiikan maailmaan professori C. Gastmansin erinomaisessa ohjauksessa.

Anja