Kaikki tiet vievät Roomaan..

Vuosi on alkanut osaltani flunssan merkeissä, täsmällisesti vuoden vaihtuessa ilmenivät myös ensimmäiset oireet, joiden paranemista tässä nyt odottelen. Koska oma ajatus ei tukkoisena oikein kulje, on hyvä etsiä ja lueskella muiden kirjoittamia artikkeleita, samalla hahmottuu tausta toisen osajulkaisun käsikirjoitukselle, jonka aktiivinen työstäminen alkaa ensi viikolla. Tänään törmäsin artikkeliin, joka ei kohderyhmänsä johdosta välttämättä sovellu hyödynnettäväksi seuraavassa osajulkaisussani, mutta jonka sisältämä ajatus on sinänsä mielestäni erittäin mielenkiintoinen.

Artikkeli on kirjoitettu Meksikossa, jossa myös käydään eutanasiaan ja sen laillistamiseen liittyvää keskustelua. Kirjoittajat tuovat esiin, ettei eutanasia-termin psykologista merkitystä ole aiemmin tutkittu, ei Meksikossa eikä heidän tietääkseenkään missään muuallakaan. Jonkin asian (tässä tapauksessa eutanasian) psykologinen merkitys voi olla joko positiivinen tai negatiivinen, tosin se voi olla myös ristiriitainen ja sisältää samanaikaisesti sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Koska eutanasia yhdistetään aina kuolemaan, joka on itsessään jo lopullinen ja pelottava voisi ajatella että käsitteellä olisi lähtökohtaisesti negatiivinen psykologinen merkitys ja siihen sisältyvät myönteiset tekijät (joita eutanasia myös sisältää) menetettäisiin.

Mikä artikkelista tekee mielenkiintoisen, on tapa jolla eutanasian psykologista merkitystä tutkittiin. Tutkijat jakoivat 546 tutkittavaa kolmeen ryhmään: aloittelevat (1. / 2. vuoden) lääketieteen opiskelijat, edistyneet (3.-5. vuoden) lääketieteen opiskelijat ja lääkärit. Tutkittaville annettiin paperi, jossa oli kiinnostuksen kohteena oleva termi (tässä tapauksessa eutanasia) ja heitä pyydettiin kirjoittamaan vähintään viisi sanaa, jotka heidän mielestään kuvasivat annettua termiä. Kirjoitettuaan sanat osallistujan tulee pisteyttää ne se mukaan miten kuvaavia ne ovat. Erinäisten analyysivaiheiden jälkeen tutkijat pystyivät yhdistämään annetut kuvaukset kahdeksaan eri kategoriaan.

Tulosten mukaan aloittelevat opiskelijat yhdistivät eutanasiaan yhteensä 79 eri sanaa, edistyneiden opiskelijoiden ryhmässä sanoja oli 75 ja lääkäreiden ryhmässä 66. Kaikissa ryhmissä yleisin sana oli kuolema, joka kuitenkin suljettiin analyysin ulkopuolelle, koska tutkijoiden mukaan se koski enemmän eutanasian semantiikkaa kuin sen psykologista merkitystä, eli se ei tuottanut tutkimuksen kannalta olennaista tietoa. Huomioitavaa tuloksissa on se, että kaikissa ryhmissä suurin osa kuvailuun käytetyistä sanoista lukeutuivat ”myönteisen arvostuksen” ryhmään, joka ilmensi eutanasian kannatusta tai korosti sen myönteisiä aspekteja. Esimerkkeinä tällaisista sanoista kirjoittajat mainitsevat sanat: ”helpotus” ja ”apu.”

Näistä kolmesta osallistujaryhmästä käytettyjen sanojen perusteella kielteisimmin eutanasiaan asennoituvat aloittelevat opiskelijat. Heidän ryhmässään kielteisesti sekä ristiriitaisesti asennoituvien määrä oli suurempi kuin kummassakaan muussa ryhmässä. Tämä voi selittyä kirjoittajien mukaan sillä, etteivät aloittelevat opiskelijat ole välttämättä pohtineet eutanasiaa ja sen merkitystä syvällisemmin. Kokemushan tunnetusti tuo eteemme erilaisia tilanteita ja kohtaloita, joiden seurauksena sitä huomaa pohtivansa yhtä sun toista teemaa syvällisemmin kuin olisi koskaan uskonutkaan.

Kaiken kaikkiaan kirjoittajat olivat yllättyneitä tulosten ilmentämien asenteiden positiivisuudesta ottaen huomioon sen että 88 % Meksikolaisista kuuluu katoliseen kirkkoon, joka vastustaa eutanasiaa voimakkaasti. Kirjoittajat ovat pohtineet tuloksiaan mielestäni monista näkökulmista, mikä antaa ajattelemisen aihetta. En kuitenkaan kirjoita aiheesta tässä enempää, koska pohdinta aukeaa parhaiten kun on lukenut koko artikkelin, näin kommentit olisivat vain irrallisia huomioita.

Tämä oli itselleni jälleen yksi esimerkki siitä, miten monin tavoin uutta tietoa on mahdollista tuottaa ja miten monin eri menetelmin tutkimuksia on mahdollista toteuttaa kun uskaltaa olla luova ja poiketa totutulta polulta jo suunnitteluvaiheessa. Tietenkin tutkimuksen tulee täyttää sille asetetut kriteerit mm. etiikan ja luotettavuuden suhteen, mutta innovatiivisuushan ei sulje näitä pois. Loppupeleissähän jokainen tutkija ”joutuu” perustelemaan tekemänsä valinnat ja päätökset, joten ei perinteisillä metodeilla sen helpommalla pääse tämänkään asian suhteen.

Artikkelista kiinnostuneille:
A. Álvarez- del Rio & MA. L. Marván. On Euthanasia: Exploring Psychological Meaning and Attitudes in a Sample of Mexican Physicians and Medical Students. Developing World Bioethics 2011; 11: 146-153.

Anja