Hoitotahto – joko sinulla on sellainen?

Tämän päivän teema ei sinänsä kuulu blogini varsinaiseen sisältö-alueeseen, mutta tuossa kuukausi sitten kävin Twitterissä mielenkiintoisen keskustelun aiheeseen liittyen. Keskustelussa heräteltiin ajatusta ”Hoitotahto-kampanjasta”. Ihan kampanjaan asti rahkeeni tuskin riittävät, mutta koska hoitotahto on tärkeä ja uskon sen merkityksen kasvavan entisestään tulevaisuudessa, päätin kirjoittaa aiheesta. Elämä voi muuttua sekunnissa on sanonta jonka me kaikki tunnemme ja jonka todenperäisyyden me tiedämme. Mutta mitä siten jos se oma elämä on se, joka siinä sekunnissa muuttuu, olemmeko varautuneet siihen? 

Mikä hoitotahto on?

Hoitotahto on jokaisen oma ilmaisu siitä, miten hän toivoo itseään hoidettavan tilanteessa, jossa ei pysty osallistumaan päätöksentekoon tajuttomuuden tai sairautensa vuoksi. Usein kuulen puhuttavan elvytyskiellosta hoitotahdon yhteydessä, varmasti yksi hoitotahdon olennainen sisältö yhdessä tehohoitoa koskevan päätöksen kanssa. Mutta hoitotahtoon voi halutessaan kirjata muitakin kuin vain lääketieteellisiä kysymyksiä, jotka ovat itselleen tärkeitä. Esimerkiksi maininta uskonnon merkityksestä omassa hoidossaan on eräs tällainen, mikäli uskonnolla on itselleni voimakas merkitys, voin tuoda sen esiin hoitotahdossani. Hoitotahtoon voi myös kirjata millaista hoitoa tahtoo esimerkiksi pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Eli se on paljon muutakin kuin vain päätös siitä elvytetäänkö vai ei.

Kukaan ei voi tietenkään varautua ja ajatella kaikkia mahdollisia tilanteita hoitotahtoa tehdessään. Siksi mielestäni yksi keskeinen osa hoitotahtoa on sen ihmisen nimeäminen, jonka valtuuttaa tarvittaessa tekemään hoitopäätökset puolestaan.  Tosiasia on se, että enemmän tai vähemmän vakavia päätöksiä täytyy tehdä jokaisen henkilön kohdalla. Vähemmän vakavissa päätöksissä harvemmin tulee suurta riitaa omaisten kesken, mutta mitä vakavimmaksi päätökset muuttuvat, sitä enemmän tulee erimielisyyttä ja päätöksenteko vaikeutuu ja viivästyy. Mikäli henkilö on nimennyt sen, kenen toivoo päätöksiä puolestaan tekevän helpottaa se sekä terveydenhuollon ammattilaisten että omaisten asemaa. Tätä voisi kutsua ”win-win”-tilanteeksi.

Milloin hoitotahto on voimassa?

Hoitotahto astuu voimaan silloin kun ihminen (potilas) ei itse pysty tekemään omaa hoitoaan koskevia päätöksiä. Se voi tapahtua äkillisesti, varoittamatta tai hitaasti etenevän, pitkäaikaisen sairauden seurauksena. Hoitotahtoa ei sovelleta tajuttomuuden kohdalla, josta toipuminen on mahdollista, mikäli hoitotahtoon on kirjattu sen koskevan vain tilanteita joissa toimenpiteillä pystyttäisiin ainoastaan pidentämään kärsivän elämää.

Hoitotahdon tekijä voi milloin tahansa peruuttaa oman hoitotahtonsa tai muuttaa sen sisältöä, suullinen ilmaisu riittää. Eli kenenkään ei tarvitse olla peloissaan tämän suhteen.

Käytännössä kirjallinenkaan hoitotahto ei aina takaa sen toteutumista. Se johtunee osaltaan siitä, kuka hoitotahtoa tulkitsee ja osaltaan myös siitä, että lääkärin oma etiikka voi mennä potilaan tahdon edelle. Tämä on todellisuus, josta voimme olla monta mieltä. Mutta se oma tahto ei ainakaan toteudu, jos sitä ei ole missään ilmaissut. 

Miten teen hoitotahdon?

Lain mukaan suullinenkin tahdonilmaisu on sitova. Se pitää kirjata sairaskertomukseen ja sen todenperäisyys pitää todentaa joko allekirjoituksella tai muulla tavalla. Yleisin ja selkein tapa on laatia hoitotahto KIRJALLISESTI.  Kun sen varustaa päivämäärällä, omakätisellä allekirjoituksella sekä kahdella todistajalla, jotka eivät ole lähiomaisia, on toiminut suositusten mukaisesti.

Hoitotahdon ilmaisemista varten on laadittu valmiita lomakkeita, jotka voi täyttää joko kokonaan tai soveltuvin osin. Tällaisen lomakkeen saa esimerkiksi THL:n,  Exitusr.y:n, Muistiasiantuntijoiden tai Muistiliiton sivuilta. 

Mutta hoitotahdon voi laatia myös itse, tehdä siitä vapaamuotoisen ja oman näköisensä, se on ihan yhtä sitova ja pätevä. Hoitotahdossa tulee ottaa kantaa niihin asioihin, joista tahtoo päättää omaa elämäänsä koskien. Elvytetäänkö vai ei, miten suhtaudun tehohoitoon? Voidaanko elämän loppuvaiheessa nesteyttää ja antaa ravintoa suonensisäisesti, entä nenämahaletkun kautta? Miten suhtaudun suonensisäiseen antibioottihoitoon elämäni loppuvaiheessa? Onko minulle annettava riittävä kipulääkitys tai muu oireenmukainen hoito riippumatta sen vaikutuksesta elinaikani pituuteen? Pidänkö siitä että minua kosketellaan vai arvostanko enemmän koskemattomuuttani? Ja niin edelleen, hoitotahto voi sisältää hyvin paljon erilaisia asioita ja valmiita lomakkeita voi hyödyntää vaikka kirjoittaisikin yksilöllisen tekstin. Samoin neuvoa voi kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta.

Tässä on kolme esimerkkiä vapaamuotoisista hoitotahdoista. Kaikki ovat aitoja, lääketieteen edustajien kirjoittamia. Esimerkki1. Esimerkki2. Esimerkki3.

Hoitotahto on tehty, entä sitten?

Ihan ensin voit onnitella itseäsi, olet käsitellyt omalta kohdaltasi asiaa, joka ei ole helppo eikä yksinkertainen! 

Seuraavaksi olisi hyvä keskustella hoitotahdon sisällöstä omaisten kanssa, jotta he tietävät että sellainen on olemassa. Hoitotahtoa, jonka olemassaolosta ei ole tietoa, ei voi noudattaa. Tämän johdosta olisi hyvä toimittaa yksi kopio hoitotahdosta oman sairauskertomuksen väliin, tai ainakin ilmoittaa terveydenhuoltoon sellaisen olemassaolosta. Eräs vaihtoehto on hoitotahtokortti jonka voi tulostaa lompakkoon, toki myös itse hoitotahtoa voi kantaa lompakossa niin halutessaan. Tärkeää on kuitenkin se että sen olemassaolosta ja säilytyspaikasta on tieto muillakin kuin laatijalla.

Aina välillä on hyvä lukea laatimansa hoitotahto ja päivittää se ajankohtaiseksi. Itse laadin hoitotahtoni ensimmäisen kerran ollessani parikymppinen, lapseton ja perheetön ihminen. Silloin maailma oli vielä suhteellisen musta-valkoinen kun ei tarvinnut kantaa huolta muista kuin itsestään, ja sekin nuoren ihmisen luottamuksella maailmaa ja omaa kaikkivoipaisuuttaan kohtaan. Perheen perustamisen ja etenkin lasten syntymän jälkeen näen asioita hiukan eri tavoin, ”tietokin on saattanut lisätä tuskaa” tässä matkan varrella. Tänä päivänä se ensimmäinen hoitotahtoni ei enää vastaisi omia toiveitani, joten olen sitä silloin tällöin päivitellyt. Kuinka usein sitä päivittää on jokaisen itsensä päätettävissä, suositus kuitenkin on että viimeistään kymmenen vuoden välein lukee sen läpi, joko päivittää tai kuittaa päiväyksellä ja allekirjoituksellaan edelleen voimassaolevaksi.  

Joko sinulla on hoitotahto?

Anja