Terveisiä Ranskasta!

Kesäkoulun ensimmäinen viikko on takana ja nyt on hyvä hetki kirjoittaa siitä, ennen kuin intensiivinen ohjelma jatkuu jälleen huomenaamuna. Rennesiin saapui yhteensä 34 opiskelijaa 21 eri Euroopan maasta, poikkeuksellisesti kaikki ovat naisia, mikä oli jopa järjestäjien mielestä epätavallista. Saavuimme kaikki tahoiltamme kaupunkiin jo viime sunnuntaina ja osa aloitti tutustumisen samana iltana päivällisen merkeissä.

Maanantaina alkoi virallinen ohjelma, joka on kieltämättä paljon intensiivisempi kuin olin ajatellut. Luentoja on aikavälillä 9-17 ja sen jälkeen ryhmätyöskentelyä oman ryhmän kanssa. Viime viikon aiheita olivat mm. interventiotutkimuksen suunnittelu, systemaattinen kirjallisuuskatsaus + meta-analyysi, laadullinen kirjallisuuskatsaus + meta-synteesi, kirjallisuuskatsaus joka sisältää sekä laadullisia että määrällisiä tutkimuksia. Erittäin kattava paketti joka muutti ainakin minun käsityksiäni osittain. Torstaina Helen Allan kävi luennoimassa teorian kehittämisestä ja sen merkityksestä tutkimuksen taustalla, perjantaina oli vuorossa Walter Sermeus sekä mallintamisen ja tilastotieteen ihmeellinen maailma. Eli uutta tietoa on tullut valtavasti ja ”vanha” tietokin on täydentynyt mukavasti. En tiedä johtuuko omaksutun tiedon määrästä vai englannin kielen käytöstä, mutta iltaisin olen ollut suoraan sanottuna ihan naatti. Vaikka otin mukaan kotoa erilaisia tehtäviä, joita ajattelin kesäkoulun aikana tehdä, ovat kaikki jääneet tekemättä tähän asti. Eli vinkkinä niille, jotka suunnittelevat kesäkouluun osallistumista: ei kannata raahata turhaan mukaan ylimääräisiä tehtäviä, niille ei tule olemaan aikaa.

 

Osallistujat jaettiin n. kuuden hengen ryhmiin ensimmäisenä päivänä. Omassa ryhmässäni ovat edustettuina (Suomen lisäksi) Norja, Belgia, Ruotsi, Itävalta sekä Pohjois-Irlanti. Mielestäni tämä on ollut hyvä tilaisuus tutustua paremmin eri maiden käytänteisiin, samalla se ”pakottaa” kaikki ryhmät astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja käyttämään englantia koko kahden viikon ajan, koska muuta yhteistä kieltä ei ole. Ryhmän kanssa valmistelimme yhteisen esityksen jossa käsittelimme maidemme ja terveydenhuoltojärjestelmiemme sekä sairaanhoitajuuden samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. 

Jokainen osallistuja esitteli oman tutkimusprosessinsa sekä sen vaiheen missä kukin tällä hetkellä on. Muilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja tutkimukseen ja metodologiaan liittyen. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä harjoitus, koska englanniksi esittämistä on hyvä harjoitella aina tilaisuuden tullen. Pidin myös mielenkiintoisena sitä, miten eri tutkimusaiheet (kuten potilasturvallisuus ja muistisairaiden hoitoon liittyvät teemat) toistuvat eri puolella Eurooppaa.  Kuolemaa ei lisäkseni tutki tästä porukasta kukaan, mutta palliatiiviseen hoitoon liittyviä aiheita on mukana. Niin ja siitä verkostoitumisesta… sitähän täällä toteutetaan kaiken aikaa. Näinkin lyhyessä ajassa olen saanut jo yhden konkreettisen vinkin kansainvälisestä konferenssista ensi vuonna, jonne aion ehdottomasti tiivistelmän lähettää.

Vaikka iltaisin olemmekin olleet väsyneitä, ei iltaohjelmaa ole ihan täysin unohdettu. Rennes on erittäin kaunis ja vilkaskin kaupunki, jossa voi nauttia hyvää ruokaa tai tehdä ostoksia. Olemme käyneet ryhmänä syömässä ja järjestäneet piknikin johon osallistuivat kaikki tänne matkanneet opiskelijat. Lisäksi pienemmissä ryhmissä olemme tutustuneet kaupunkiin kukin tahollamme. Kokonaisuudessaan olen erittäin iloinen ja onnellinen siitä että täällä olen. Tietenkään kaikki ei ole vain positiivista ja mukaan mahtuu väsymyksen lisäksi koti-ikävää, kielimuureja ja erilaisten kulttuurien kohtaamisten aiheuttamia väärinkäsityksiä, mutta ne ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen hyötyyn, jonka koen saaneeni jo nyt.  Joten voin vain lämpimästi suositella kesäkoulua kaikille kiinnostuneille!

Anja

P.s. Alla vielä muutama kuva viime viikolta.

Crepit on paikallisia erikoisuuksia, sen tähden niitä saa hyvin monista pienistä ravintoloista.Suolaisina tai makeina, omien mieltymysten mukaan.

Tässä suolainen versio.

Maistuisiko pikku naposteltava?