Mont Saint-Michel

Viime kirjoituksessani mainitsin Saint Leonardin muistomerkin, jossa matkalla pysähdyimme. Tässä kuva muistomerkille johtavalta polulta.

Itse muistomerkki on aukiolla, joka on yhtä koristeltu kuin sinne johtava tiekin.

Mont Saint-Michelin luostarisaari mantereelta katsottuna.
Kuva ei tee oikeutta (mielestäni) luostarin massiiviselle koolle ja monumentaaliselle vaikutelmalle, joka syntyy sitä katsellessa.

Luostarisaari on myös linnoitus, joka näkyy mm. sen porteissa.

Saaren pääkatu, nykyään täynnä matkamuistomyymälöitä, hotelleita sekä ravintoiloita.

Meidän vieraillessamme paikalla, ilma oli pilvinen ja päivä "hiljainen", voin vain kuvitella tungosta, joka kadulla vallitsee "vilkkaiden" päivien aikana.

Kiireisimmät matkalaiset voivat ottaa "oikopolun", se tosin asettaa tiettyjä rajoituksia...

Mikäli haluaa vierailla luostarissa, rappusia pitää kiivetä pitkälti yli 300 kappaletta.

Perille päästyään huomaa sen kannattaneen, maisemat ulkona ovat kauniit.

 Luostarin kappeli on korkea, valoisa ja kaareva.

Luostarin piha kutsuu hiljentymään ja meditoimaan.

Aikoinaan tulisijatkin rakennettiin riittävän suuriksi.

On metka tunne seistä huoneessa joka on ollut viimeiset 1000 vuotta täysin samanlainen.

Näissä tiloissa munkit aikoinaan kopioivat kirjoja.

Muurin paksuudesta voi jälleen päätellä saaren olevan linnoitus.

Saaren hautausmaalla on nähtävissä vanhoja...

sekä myös uudempia (modernimpia) hautaristejä. Nykyisin saarella ei juuri siviilejä asu, oppaan mukaan saaren asukasluku olisi 29 henkilöä, lukuunottamatta luostarissa asuvia nunnia ja munkkeja.












Tälläsiä otoksia Mont Saint-Michelistä. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, oli sitten hengellinen ihminen tai ei.

Seuraavan kerran kuvia Saint Malon kaupungista. Lähden tosin torstai-aamuna viikoksi Turkkiin, mutta tässä samalla on hyvä tilaisuus testata blogin ajastettua julkaisutoimintoa.

Anja
p.s. kuvia klikkaamalla niitä voi katsella suurempina.