Erilaisia kohtaamisia


Viime lauantaina Tuonen tupa järjestettiin paikallisella hautausmaalla, piknikin merkeissä, viimeistä kertaa ennen (kesä)taukoa. Voi olla että osa ihmisistä ei miellä hautausmaata soveliaaksi paikaksi pitää piknikkiä, mutta ollaanpa hetki ihan rehellisiä, missä muualla sitä luontevimmin keskustelu kääntyisi kuolemaan kuin tuossa ympäristössä? Tilanteeseen sopivasti koko tilaisuuden ajan satoi enemmän tai vähemmän suurella intensiteetillä, mutta en kokenut sitä mitenkään häiritsevänä. Kuten ensimmäisessäkin tuonen tuvassa, tälläkin kertaa piknikillä esiintyi duo Minna Mänttäri & Seppo Äikäs, joka yleisön pyynnöstä esitti samat kaksi laulua kuin ensimmäiselläkin kerralla. Esitys tosin siirtyi parilla minuutilla kun jonkun vainajan saattokulkue aloitti matkansa kappelista hautapaikalle. En tiedä muista, mutta itse ”virittäydyin” kieltämättä tunnelmaan saattuetta katsoessani ja lapsettomien lauantain merkitystä ajatellessani.

Jakaisin niin mielelläni molemmat kappaleet kanssanne, mutta ne eivät ole vielä netissä. Painotus on sanalla vielä, joten niitä odotellessa. Sen sijaan löysin toisen laulun, jonka itse kuulin Tuonen tuvassa ensimmäistä kertaa. Tämä kertoo yhden näkemyksen viikatemiehestä, ei pelottavaa vaan ennemminkin hyvin lohdullisen.


Sunnuntaina juhlittiinkin sitten äitejä, kukin omalla tavallaan. Jotenkin ne kolikon kaksi puolta ja niiden erilaisuus korostuu mielestäni näiden kahden päivän kohdalla. Mutta hyvä näin, ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää ja eikä aina kiiltävää kruunua tule vaikka kuinka kärsisi. Vähän samaa mietin käydessäni tutustumassa Trond H. Trosdhalin valokuvanäyttelyyn yksinäisten hautajaisista. 15 kuvaan oli saatu vangittua niin voimakkaita tunteita ja tilanteita, että enemmän olisi ehkä jo ahdistanut.

Eräässä kuvassa esitettiin tilanne, jossa siunattiin kaksi vainajaa, toisella oli saattajia ja toisella ei. Jollain tasolla sen kuvan yksinäisyys oli vieläkin yksinäisempää. Toisen vainajan saattajien läsnäolo korosti entisestään toisen osattomuutta. Mielenkiintoista oli myös oppia se, että uurnaa voidaan kierrättää, tätä en aiemmin ollut tiennyt enkä ymmärtänyt. Eli jälleen opin uutta. Jos vain mitenkään pääsette, niin käykää ihmeessä tutustumassa maksuttomaan näyttelyyn. Kuvat ovat esillä toukokuun loppuun ja ne ovat herättäneen paljon keskustelua, syystäkin kuten seurankunnan sivut kertovat.


Maanantai kului vuorostaan Lahdessa, tapasin ESS:n toimittajan Heidi Nikusen, jonka kanssa kului tunti jos toinenkin keskustellessa. Keskustelun aiheina olivat kuolema ja eutanasia, mistä muusta sitä nyt tunteja keskustelisi. Kuten aina keskustelu herätti reaktioita myös sivullisissa, jotka kuuntelivat sanan sieltä, toisen täältä. Osa tyytyi katselemaan mietteliäästi suuntaamme ja pari henkilöä osallistui itse keskusteluunkin jakamalla omia ajatuksiaan. Kuolema koskettaa meitä jokaista, tavalla tai toisella. Tämä kävi jälleen ilmi näissäkin kohtaamisissa. Keskustelun lopputulos sekä pari muuta asiaan liittyvää näkökulmaa ovat tämän hetkisten tietojeni mukaan luettavissa huomisessa Etelä-Suomen Sanomissa. Jos nettiin tulee jotain jaettavaa, laitan linkit eteenpäin Facebookissa ja Twitterissä, tietenkin. Kiitos Heidille miellyttävästä päivästä, oli hauska tutustua ja huomata että aallot liikkuvat samoilla taajuuksilla.

Eilen ajelinkin vuorostaan Kuopioon, ohjausryhmän tapaamiseen. Toisen osajulkaisun käsikirjoitus kävi siellä kielentarkastuksessa, josta yhdessä keskustelimme. Hyvin menee, mutta menköön, ajattelen, sillä lopputuloksena voin parin pienen muutoksen jälkeen lähettää käsikirjoituksen arviotavaksi erääseen journaaliin. Sitten se jännittäminen taas alkaakin, tuleeko heti takaisin, vai kohta? Jos tulee takaisin viikkojen kuluttua niin tuleeko hylättynä, vai kenties parannusehdotusten kanssa? Paljon kysymyksiä ja vain valitettavan vähän vastauksia tässä vaiheessa. Olenko maininnut siitä kärsivällisyydestä ja siitä määrästä mitä minulle on tätä hyvettä annettu?

Odotellessa onkin hyvä jo valmistella ja kirjoittaa kolmannen osajulkaisun käsikirjoitusta… jotta riittää jännitettävää vielä myöhemminkin!

Anja

0 kommenttia:

Lähetä kommentti