Mitä kuuluu tohtoriprojektille?

Huomasin että on kulunut jo tovi siitä kun viimeksi olen kirjoittanut tohtoriprosessini etenemisestä. Itse tutkimusaiheista on riittänyt kerrottavaa, viime aikoina mediakin on jälleen tuottanut enemmän kuolemaan ja eutanasiaan liittyviä juttuja, joista on keskusteltu niin Twitterissä kuin Facebookissakin. Samaan aikaan olen pakertanut taustalla oman projektini parissa.

Kokonaisuutena voin todeta projektini edenneen vähintäänkin mukavasti. Hoitotieteen tohtoriopintoihin kuuluu tieteellisiä jatko-opintoja yhteensä 50 opintopisteen verran. Tässä eräänä päivänä tarkistin oman saldoni ja huomasin että ”tilille” olikin jo kertynyt 41 pistettä. Lyhyt laskutoimitus vielä avoinna olevista opintojaksoista/esseistä antoi tulokseksi sen, että kesällä vaadittu vähimmäispistemäärä on kasassa. Eihän se tietenkään tarkoita ettenkö jatkossakin suorittaisi opintoja ja osallistuisi mielenkiintoisille kursseille, mutta ne menevät sitten huvin puolelle.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että totesimme vuoden lopulla kerättyä aineistoa olevan enemmän kuin yhteen väitöskirjaan mahtuu. Tämä tarkoittaa sitä, että jouduin muokkaamaan suunnitelmaa ja siirtämään osan aineistosta syrjään, odottamaan parempia aikoja niin sanotusti. Tämä ratkaisuoli itselleni todella vaikea ja pähkäilin ja kamppailin sen kanssa monta viikkoa enkä hetkittäin kokenut oloani yhtään onnelliseksi, jos rehellinen olen. Loppupeleissä piti tehdä valinta kahden lopputuloksen välillä: mahdutanko koko aineiston väitöskirjaan, jolloin vaarana on pinnallisen käsittelyn lisäksi se, että lopputuloksessa paljon tärkeää tietoa jää ilman ansaitsemaansa huomiota vai irrotanko osan aineistosta ja käsittelen sen myöhemmin tavalla joka kunnioittaa sekä aineiston sisältämää tietoa sekä sen tiedon antajia. Tähän pisteeseen päätyminen vaati useamman kävelylenkin metsässä mutta tammikuun alkupuolella minulla oli uusi suunnitelma ja tietyllä tavalla selkeämmät sävelet. Positiivista on myös varmuus siitä, että väitöstilaisuuden jälkeenkin on vielä aineistoa mitä työstää, josko se auttaisi siihen ”post defense-masennukseen,” josta kokeneemmat ovat kertoneet.

Huomenna tiedän, mitä
 on lasin toisella puolella

Jos viime vuosi oli aineiston keruun aikaa, niin tämä vuosi on omistettu analysoinnille ja kirjoittamiselle. Ensimmäinen osajulkaisuni hyväksyttiin julkaistavaksi marraskuussa ja mikäli mitään ihmettä ei tapahdu, tulee se ulos huhtikuussa. Uuden suunnitelman valmistuttua aloitin viiveettä käsikirjoituksen laatimisen toista osajulkaisuani varten siihen kuuluvine analyyseineen. Tällä hetkellä laatimani käsikirjoitus on ohjausryhmässä toisella kommenttikierroksella ja ensi tiistain tapaamisessa tämä tulee olemaan teema numero yksi. Itse kirjoitusprosessista kirjoitan tänne pikapuoliin oman blogitekstin, joten en mene siihen sen tarkemmin. Sanon kuitenkin sen verran, että on ihan mahdottoman vaikeaa (siis minulle) olla kertomatta ja kirjoittamatta niistä analyysin tuloksista, etenkin kun ne ovat itselleni hyvin mielenkiintoisia ja viime aikoina olen huomannut niiden kiinnostavan myös muita tahoja. Eräs henkilö kysyi minulta, mikä siinä on niin salaista, ettei niistä voi puhua? Salaisuudesta ei ole kysymys kun en tuloksista mitään sano, vaan siitä että jokainen käsikirjoitus käy läpi tietyn prosessin jonka aikana se tarkistetaan ja arvioidaan useamman ihmisen toimesta. Käsikirjoituksen muutos julkaistuksi artikkeliksi tarkoittaa samalla, että se on läpäissyt arviointiprosessin ja vasta tämän jälkeen voin tuloksistani keskustella. Kaikki teistä, jotka tuntevat minua tavalla tai toisella voivat vain kuvitella, miten joudun toisinaan laittamaan suun suppuun ja kädet ristiin, etten vahingossakaan tule lipsauttaneeksi mitään. Tämä on pelin henki ja näillä mennään.

Huomenna matkaan kuitenkin Helsinkiin, Sairaanhoitajapäiville kuten parina aikaisempanakin vuonna. Tekee hyvää hetkeksi irrottautua siitä omasta aihepiiristä ja tavata ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Samalla pääsen kertomaan hoitotieteen opinnoista ja opiskelusta Itä-Suomen yliopistossa ja tekemään tutuksi myös preventiivistä hoitotiedettä. Saattaapa olla että pystyn vastaamaan muutamiin kysymyksiin myös avoimen yliopiston opintoihin liittyen. Tule juttelemaan kanssamme, mikäli olet paikalla ja voimme olla avuksi. Olet myös tervetullut ihan vaan moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia, meidät löytää messualueelta, osastolta 3r21. 

Hymyillään kun tavataan!

Anja