Tutkijat somessa: A never ending story?

Nyt kun toinen käsikirjoitukseni on ensimmäisellä kommenttikierroksellaan, on hyvä hetki purkaa kohtuullisen pituiseksi muodostunutta ”lue kun on aikaa-listaa.” Samalla sitä ”palaa hiljalleen todellisuuteen” numeroiden ja tulosten maailmasta, jonne ainakin itse tuppaan unohtumaan kirjoitusperiodien aikaan. Maanantaina saamassani sähköpostissa kerrottiin Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemästä kyselystä tutkijoiden somessa käyttämästä ajasta ja siitä, mitä sillä ajalla itseasiassa tehdään. Täytyy sanoa että onneksi lisäsin tämän tuohon luettavien listaan, koska mielestäni tulokset ovat aika mielenkiintoisia.

Kysely toteutettiin viime syksynä ja siihen vastasi 120 kunta-alan tutkijaa, sisältäen myös säätiön apurahatutkijoita. Jos tarkastellaan sosiaalisen median sovelluksia, niin Facebook näyttäisi olevan suosituin näiden vastaajien keskuudessa, yksityishenkilönä sitä kertoi käyttävänsä 62,5 % ja työtehtävissäkin 39,2 %. LinkedIn oli toisella sijalla yksityisessä ja kolmannella sijalla työkäytössä. Työtehtävissä toiseksi suosituin some-sovellus olivat blogit. Twitter näyttäisi olevan neljäntenä sekä työ- että yksityiskäytössä. Omaa tutkimusprosessiani ajatellen tämä tarkoittaa sitä, että olen valinnut ne oikeat sovellukset, joskin minun tulisi harkita LinkedIn:in ”tehokkaampaa hyödyntämistä”, siis suomeksi: opetella sen käyttö kunnolla! Jos jollakulla on vinkkejä tai linkkejä, jättäkää kommentti tai laittakaa sähköpostia, tämän suhteen olen hiukan hukassa, myönnetään.

Jopa ¼ vastaajista ilmoitti, ettei käytä mitään sosiaalisen median sovelluksia työtehtävissään. Jos olen ihan rehellinen, niin tämä tuntuu hiukan hämmentävältä. Onko se edes mahdollista nykyaikana? Yhtä mietteliäänä luin myös sen, että osallistujista 87 % kertoi käyttävänsä sosiaalista mediaa työtehtävien hoitamiseen alle tunnin päivässä. Jäin kuitenkin miettimään sitä, mitkä työtehtäviksi mielletään? Onko se työtehtävien toteuttamista, kun toivotan Twitterissä seuraajilleni hyvää huomenta aamuisin ja vaihdan sanan siellä toisen täällä? Jos sitä lähestyy verkostoitumisen ja näkyvyyden hankkimisen kautta niin joo, työtähän se on. Mutta jos vastaisin tämän kaltaiseen kyselyyn, niin tuskin laskisin sitä työtehtäväksi koska tämä vuorovaikutus on minulle luonteeltaan erilaista. En tee sitä ”palkan” tähden vaan siksi, että olen aidosti kiinnostunut ihmisistä nimimerkkien takana. Tai jos Twitter-tuttava kysyy tiedänkö hyvän koulutuksen tai voinko antaa vinkin tiettyä hakemusta ajatellen, onko se työtä vai onko se vuorovaikutusta? Niin tai näin, kyllä minulla ”huonoinakin” päivinä se tunti somessa vierähtää, joten en kuulu tuohon enemmistöön, parhaimpina päivinä menee eri sovellusten parissa puolet tehokkaasta työajasta.

Omaa panostaan tutkimusaiheisten blogien kirjoittamisessa vastanneista tutkijoista arvioi pieneksi peräti 62 %. On kai turha todeta olevani tästä hiukan eri mieltä. Itselleni tämä blogi on osoittanut jo useamman kerran että sen vaatima panos maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Enkä nyt väitä olevani mikään ”pro-expert” tässäkään suhteessa, edelleen otan oppia ja pyrin kehittymään itse sekä kehittämään tätäkin kanavaa. Mutta jos ajatellaan keräämiäni aineistoja, niin rehellisesti on sanottava, että ilman somea tai tätä blogia ne olisivat näyttäneet todennäköisesti hyvinkin erilaisilta.

Kyselyn mukaan sosiaalinen media ei olisi tutkijoiden välinen yhteydenpitokanava johtuen siitä että yli puolet eivät juuri käy keskustelua kollegoiden kanssa somessa. Tähän totean vain: oma häpeä. Edelleen, vain viidennes vastanneista tutkijoista pitää panostaan omien julkaisujen jakamiseen somessa vähintään kohtalaisen suurena. Viidennes! Kysyn vain että mistä muualta saa mahdollisuuden levittää tuottamaansa tietoa tällä ”kustannus-hyöty-suhteella” kuin Somen välityksellä? Jos puhutaan tieteen kommunikatiivisuudesta, niin onhan ihmisille tarjottava mahdollisuus saada sitä tietoa, josta he sitten voivat käydä keskustelua, eikö totta?

Toisaalta, jos ei jaeta omia julkaisuja, niin ei kyllä tulosten mukaan anneta kollegoidenkaan julkaisujen kiertää: 64 % ilmoitti panoksensa oleva (kohtalaisen) pieni muiden tekstien ja julkaisujen jakamisessa sosiaalisessa mediassa. Hiukan ironista on kuitenkin se, että samaan aikaan 64 % vastanneista uskoo siihen, että tulevaisuudessa oman tutkimustyön tunnetuksi tekeminen somen kautta on tärkeää. Uskoa löytyy myös siihen että somen kautta voi löytyä tutkimusaiheita (38%), tutkimusryhmiä (25%) sekä tutkimusyhteistyötä muiden tahojen kanssa (29%) joita voivat olla järjestöt, kunnat jne.

No mitä tästä nyt sitten ajattelisi? Ensinnäkin se, että jos on itselläni vielä paljon opittavaa somesta niin on sitä nähtävästi muillakin. Lisäksi itselle tulee mieleen se, että vaikka somen merkitys teoreettisesti tunnistetaankin tutkijoiden keskuudessa, ei se käytännön toteutus ole vielä paras mahdollinen. Häpeämättömän iloinen olen siitä, että itse olen ymmärtänyt hypätä tähän kelkkaan jo nyt, ehkä olen harjaantuneempi siinä vaiheessa, kun somen ennustettu merkitys toteutuu. Ehkä siitä on omille projekteille tulevaisuudessa enemmän hyötyä kuin tällä hetkellä osaan ajatella.

Hyvää viikonloppua!

Anja