Eutanasia yksinäisyyden perusteella?

Kuluneella viikolla useammat henkilöt kiinnittivät huomioni Seurakuntalaisessa viime kuun lopulla julkaistuun juttuun otsakkeella ”Yksinäisyys syynä yli puolessa Hollannin eutanasiatapauksista.” Juttu oli sen verran karua luettavaa, että päätin ottaa siitä tarkemmin selvää.

Kirjoitettu juttu perustuu helmikuussa 2016 julkaistuun tutkimukseen, jossa on tutustuttu niihin asiakirjoihin, jotka Hollannin Eutanasiakomissiot ovat julkaisseet koskien toteutettuja eutanasiatapauksia, joiden taustalla ovat psykiatriset syyt. Näitä julkaistuja tapauksia on vuosilta 2011-2014 yhteensä 66. Todellisuudessa psykiatristen syiden perusteella tänä aikana toteutettiin 110 eutanasiaa perustuen henkiseen kärsimykseen. Ja jotta tämä luku tulee esiin oikeassa mittasuhteessa, on todettava, että henkisen kärsimyksen perusteella myönnettyjen eutanasioiden osuus on n. 1% kaikista Hollannin vuosittaisista tapauksista.

Psykiatristen sairauksien lisäksi näistä 66 tarkastelun alla olleista tapauksista 58% oli vähintään yksi, 22% oli vähintään kaksi ja 18% oli vähintään kolme liitännäissairautta, kuten esimerkiksi syöpä tai syövän epäily, keuhko- ja sydänsairauksia, aivoinfarkti tai jokin neurologinen sairaus kuten Parkinsonin tauti. Eli henkisen kärsimyksen lisäksi on syytä huomioida myös olemassa olevan fyysisen kärsimyksen todennäköisyys. Yli puolella heistä oli takanaan vähintään yksi epäonnistunut itsemurhayritys ja 80% oli ollut ainakin jossain vaiheessa elämäänsä psykiatrisessa sairaalahoidossa. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni se, että 32% näistä henkilöistä oli jo aiemmin esittänyt pyynnön eutanasiasta, joka oli heiltä evätty. Samoin myös näiden toteutuneiden eutanasioiden yhteydessä lääkärit olivat toisinaan erimielisiä siitä, täyttyvätkö kriteerit hyväksyttävälle eutanasialle. Tämä ilmenee siitä, että osassa tapauksista konsultoitiin jopa kolmea ulkopuolista lääkäriä, lain edellyttämän yhden sijaan. Mitä siihen yksinäisyyteen tulee, niin yli puolta henkilöistä kuvattiin dokumenteissa eristäytyneiksi ja yksinäisiksi, mutta sitä ei yhdessäkään päätöksessä pidetty ensisijaisena syynä myönteiseen eutanasiapäätökseen. Ainakaan se ei ilmene julkaistusta tutkimuksesta.

Luettuani alkuperäistutkimuksen, näyttäytyy Seurakuntalaisessa julkaistu artikkeli itselleni jälleen eri valossa. Se kuitenkin pysäyttää miettimään sitä, millaisia mittasuhteita yksinäisyys voi pahimmillaan aiheuttaa. Kuinka suurta kärsimystä yhteisön ja yhteisöllisyyden puute saa ihmisessä aikaan, miten arvottomalta ja turhalta oma elämä saattaa tuntua. Samalla tavoin voi kysyä, miten hyvin ns. hyvinvointiyhteiskunta on tehtävässään onnistunut, mikäli osa sen jäsenistä kokee itsensä niin yksinäisiksi, että kuolema tuntuu siltä ainoalta oikealta vaihtoehdolta?

Vaikka Suomessa ei eutanasian mahdollisuutta ole, itsemurhalukumme puhuvat mielestäni tämän suhteen omaa kieltään. Jossain kohdin emme ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Eutanasian esittäminen ratkaisuna tai vaihtoehtona yksinäisyyteen tai sen aiheuttamiin ongelmiin on ajatustasollakin mielestäni vähintäänkin kyseenalaista. Se herättää monissa vain ylimääräistä pelkoa aiheesta, jonka käsittely fyysisenkin kärsimyksen yhteydessä on haastavaa. Keskustelua yksinäisyydestä pitää käydä ja sitä tulee edistää, siinä olen samaa mieltä, mutta eutanasia ei ole ratkaisu yksinäisyyteen, ei edes Hollannissa.

Anja

Lähde:
Kim SH, De Vries RG,Peteet JR. 2016. Euthanasia and assisted suicide of patients with psychiatric disorders in the Netherlands 2011 to 2014. JAMA Psychiatry.

1 kommentti: Leave Your Comments

  1. Vilpittömästi olin niin surullinen, kun aviomiehelläni todettiin Parkinsons-tauti 2 vuotta sitten, kun hän oli 49-vuotias. Hänellä oli ojennettu asento, vapina, oikea käsi ei liiku ja myös sykkivä tunne kehossaan. Hänet asetettiin Senemetiin 8 kuukaudeksi, minkä jälkeen Siferol otettiin käyttöön ja korvattiin Senemetillä. Tänä aikana hänelle diagnosoitiin myös dementia. Hän aloitti hallusinaatiot, menetti yhteyden todellisuuteen. Epäillään, että se oli lääkitystä, otin hänet pois Siferolilta (lääkärin tietämyksen mukaan) ja aloitin hänet tohtori Itohanilta tilaamallamme luonnollisella kasviperäisellä koostumuksella. Hänen oireensa heikkenivät täysin Dr Itohan HERBAL Formula- tai Parkinsons-taudin luonnollisen 3 viikon käytön aikana. yrttivalmiste. Hän on nyt melkein 51-vuotias ja pärjää hyvin, tauti on täysin käännetty! aviomieheni parani ja nyt aviomiehelläni ei ole Parkinsonsia, menin sairaalaan, joka sanoi, että Parkinsonille ei ole parannuskeinoa, ja ilmoitin heille aviomieheni paranemisesta ja he olivat yllättyneitä. ota yhteyttä tohtori Itohaniin myös muiden useiden sairauksien varalta ja saat neuvoja avioliittoasioiden hoitamiseen. Hän on hyvä mies
    Sähköposti greatcureman@gmail.com
    Whatsapp +2348152855846

    VastaaPoista